Miki Liukkonen: Vierastila

 

Miki Liukkonen: Vierastila, WSOY 2023, sivumäärä 554.

Miki Liukkonen (1989-2023) oli romaanikirjailija, joka elämänsä aikana julkaisi kolme runokokoelmaa ja viisi romaania, joista tämä Vierastila on viimeinen ja ilmestyi postuumisti, mutta on Liukkosen loppuunsaattama. Kirjassa on  Liukkosen kustannustoimittaja Samuli Knuutin tunteikkaat loppusanat, jotka selittävät kirjan syntyprosessia.

Teoksen alussa päähenkilö keksijä Ren Dawn on kolmansilla treffeillä naisen kanssa.  Renin on vaikea saada yhteyttä treffikumppaaniinsa, jonka nimeä ei edes tiedä tai ei tiedä, onko hän Anne vai Anneli.  Ren kelaa omasta mielestään epäonnistunutta elämäänsä terapiakäynteineen ja jopa kaljuuntuvaa terapeuttia Poulpoulia, jota tuntuu vihaavan.  

Kirjan tarina on rönsyävä. Juonta on turha analysoida, sillä se on absurdi ja hajanainen, mutta terapeutti murhataan. Ren lähtee matkalle Cancuniin Meksikoon, jossa koetaan omituisia tapahtumia. Anneli on formulakuskin kanssa. Ren tapaa alkoholisoituneen Senjan, kaikki jää kesken, ja Saksan kautta palataan kotiiin. Ren on keksijä, mutta keksinnöt ovat vähissä, toimivia tuskin lainkaan. ksiharvoista keksinnöistä vedenahmaisija aiheuttaa vesivahingon...

Juoneen pelmahtaa random-henkilöitä kuten Renin manageri Dufuette, Natsi-Saksaa ihaileva (?) Matias "Make" Liike, joka leikkaa  Kim-nimisen henkilön siskonsa Gwynin näköiseksi, jolla on sisar Gwyn, eli Gwynejä on kaksi.  ...

Suurin juonenkäänne on Renin naapurissa asuva kirjailijan paljastukset. Hän tietää Renistä kaiken, hän on asentanut kameroita ja kuuntelulaitteita Renin asuntoon, terapiatilaan ...

Minulta puuttuu asiantuntemus ja motivaatiokin arvioida tätä romaanina. Totean kuitenkin, että toisin kuin eräissä muissa arvioissa en nähnyt tässä teoksessa huumoria. Kirjaan on kylläkin siroteltu "ajatuksia", joita pulppuaa päähenkilöiden suusta tai he ajattelevat niin...

Kirjailijat ovat pystyynkuolleita ääliöitä. s.64
Kärsii uupumuksesta, vaikka ei tee mitään.
Ren epäilee kokemiensa tapahtumien todenperäisyyttä.
Ren: olen tyhjentynyt kaikista ideoista s. 278

"Väsytettävä itsensä sairaalloisella käyskentelyllä jotta saisi edes  hivenen unta palloon. Uni pitää ansaita. Ja Unettomuutta vihaan enemmän  kuin mitään Tai en edes varsinaisesti vihaa vaan pelkään". Kirjailijaa ahdistaa ja ahdistuslääkkeetkin lisäävät ahdistusta. Renin mielen rauhaa häiritsee Dufuetin alituinen positiivisuus. Kirjailija mainitsee, että "13-vuotiaana maailma oli minulle jo silloin liikaa". Hän ei pidä enää kirjaillisuudesta. Hän lopetti kokeilevat kirjansa, Yle lopetti hänen ohjelmansa. 

"Kilistellyt kollegoiden kanssa", se on "narsismia ja peiteltyä kateutta".

Onnenjahti sytyttää ihmisen sisälle alati harhaanjohtavan toivon ja siten myös tyytymättömyyden kipinän. s. 301.

Kirja päättyy ja sen jälkeen on Samuli Knuutin koskettavat jälkisanat.

Rex Stout: Nero Wolfe pesee kätensä

 

Rex Stout: Nero Wolfe pesee kätensä, alkuteos Prisoner’s Base, 1952 suomentaja Hanno Vammelvuo, Sapo 380, sivumäärä 254. Nero Wolfe #15.

Nero Wolfen apuri ja näiden tarinoiden kertoja Archie Goodwin on huolestunut Nero Wolfen pankkitilin saldosta. Nero Wolfe kitisee rahapulaa, mutta ei ota toimeksiantoja vastaan. Archie repii oman palkkioshekkinsä ja murjottaa. On kesäkuu 1952 ja taas ovikello soi. Ovella on nuori nainen, joka haluaa turvapaikan 30.6 asti. Archie majoittaa tytön väliaikaisesti kakkoskerrokseen, kun ovikello taas soi. Nyt sisään tulee Perry Helmar, hän etsii rikasta perijätärtä. Priscilla Eads täyttää kesäkuun lopussa 25 vuotta ja saa hallintaansa isänsä perinnön. Nero Wolfe lupaa pohtia Helmarin toimeksiantoa etsiä Eads käsiin. Helmar kertoo, että Priscilla Eads on mennyt naimisiin Eric Haghin kanssa 19-vuotiaana, mutta eronnut pian. Nero Wolfe tarjoaa Eadsille apuaan rahasta, josta perijätär kieltäytyy. Priscilla poistuu, ja pian paikalle saapuu tarkastaja Cramer, Eads on murhattu. Nero Wolfe ei halua tutkia murhaa, mutta Archie Goodwin aloittaa tutkimukset, jotka päättyvät, kun poliisi ottaa hänet säilöön.

Nero Wolfe pesee kätensä ei ollut suosikkini dekkarisarjassa, Nero Wolfe ja Archie Goodwin riitelevät. Itse jutussa on monta epäiltyä, mutta arvasin murhaajan ja loppuselvittelytkin olivat hieman väkinäisiä. 

Pidempi oppimäärä
Pricilla Eads halusi turvapaikan mutta lähtee pois ja joutuu kuristetuksi. Aiemmin on murhattu hänen seuraneitinsä Margaret Fomos, häneltä on otettu avaimet, ja jääty odottamaan asuntoon Priscillaa. Priscillan Eadsin omaisuus koostuu Softdown Oy:n osakkeista, mikäli hän ei elä 25-vuotiaaksi osakkeet menevät viidelle Softdownin johtajalle, jotka ovat Viola Duday, Jay L. Bruckner, Bernhard Quest, Oliver Pitkin ja Perry Helmar.

Priscilla Eads on karannut nuorena ulkomaille. Hänen ex-aviomiehensä Eric Hagh vaatii puolta hänen omaisuudestaan aviossa tehdyn sopimuksen mukaan. Hagh saapuu New Yorkiin mukanaan lakimies Arbert M. Irby. Eadsin lähipiiriin kuului lisäksi nuori leskirouva Jaffee ja Margaret Fomosin aviomies Eric.

Tarina alkaa riidalla. Priscilla Eadsin ilmestyminen Nero Wolfen asuntoon on mielenkiintoinen. Epäiltyjä on paljon ja omistus tai raha näyttäisi olevan motiivi? Tarina ei minusta syvene eikä kasva riittävästi. On tämä silti laadukas, hyvä dekkari, joka tapahtuu kesäkuun lopussa 1952. Murha tapahtuu 23.6.1952.

Teoksen mukaan Nero Wolfe painaisi 4000 unssia, eli (vain) 124 kg.

Teoksessa mainitaan Lizzie Borden (1860-1927), joka oli syytteessä isänsä ja äitipuolensa kaksoismurhasta 1892, mutta vapautettiin vuonna 1893, Archie ehdottaa nimeä Priscillalle, joka ei aluksi kerro nimeään.

Rex Stoutin Nero Wolfe pesee kätensä on sarjassa erilainen dekkari, jossa kaikki ei ole niin kuin lukija luulee.

*****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Sofi Oksanen Puhdistus

 

Sofi Oksanen: Puhdistus

Sofi Oksanen (s.1977) julkaisi tunnetuimman teoksensa Puhdistuksen ensin näytelmänä vuonna 2007, romaani-version vuonna 2008,  joka voitti vuoden 2008 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Käsittelen ensin näytelmää, joka on tragedia. 

Puhdistus -näytelmä
Puhdistuksen henkilöt ovat Alide Truu (nuorena ja vanhana), Ingel Pekk, joka on Aliden sisar ja Hans Pekkin vaimo, Ingel ei fyysisesti esiinny näytelmässä, eikä hänen tyttärensä Linda, joka on Zaran äiti. Zara on  22-vuotias vuonna 1992, Martin Truu on puolueorganisaattori ja kommunisti, hän on Aliden aviomies.  Paŝa ja Lavrenti ovat rikollisia ja entisiä "punasotilaita".

Tapahtuma-aika on 'nykyhetki' 1992 sekä menneisyys eli vuodet 1947 -1953.

Tapahtumapaikka on itsenäinen Viro vuonna 1992 ja Neuvo-Eesti toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1947 - 1953.

Juoni (älä lue, jos et halua pilata luku-tai katselunautintoa)

Näytelmä alkaa Aliden nöyryytyksellä vuonna 1947, jossa on sovinistista naisen alistamista ja häpäisyä.

Toisessa kohtauksessa ollaan 'nykyhetkessä' eli vuodessa 1992 (jolloin Viro on itsenäistynyt) Aliide Truun talolle tulee hienoissa hepenissä nuori Zara, joka on kotoisin Vladivostokista. Zara on ollut kertomansa mukaan Kanadassa ja pelkää aviomiestään Paŝaaa. Myös Aliide pelkää, hänen kotiaan on tuhrittu paskalla ja ikkunoita rikottu ja kämpän seinässä lukee ryssä...

Näytelmässä on kaksi näytöstä. Ensimmäisessä näytöksessä päähenkilöt eivät paljasta tunteitaan eikä totuutta. Vanha Aliide salaa pelkonsa syyt ja nuori Aliide piilottelee sisarensa miestä talonsa kellarissa. Hän on naimisissa (tai menee) puolueorganisaattorin kanssa, joka etsii itsenäisen Viron puolesta taistelevia metsäsissejä. Aliide käy Hans Pekkin kanssa pitkiä keskusteluja, kun miehensä Martin etsii puolueen vihollisia. Yöksi Hans Pekk tungetaan kellariin.

Ensimmäinen näytös loppuu, kun Paŝa ja Lavrenti paljastavat Aliidelle, että Zara Pekk on hänen siskonsa lapsenlapsi, ja on murhannut rakastajansa.

Toisessa näytöksessä jännitys tihenee. Ilmenee miksi Aliide on murtunut yöllisissä kuulusteluissa, ja antanut Martinin lähettää Ingelin ja Lindan Siperiaan. Yöllisissä kuulusteluissa on häpäisty Linda. Aliiden motiiveja luodataan kirjassa hyvin paljon enemmän, ja kirja päättyy hieman toiseen asetelmaan. Joka tapauksessa Hans Pekk ei jää kiinni, mutta kuolee, rakkaudestako?

Näytelmässä naamiot riisutaan varsin myöhään. Zara ei suinkaan ole ollut Kanadassa, eikä naimisissa, vaan Saksassa pakotettuna huoraksi. Kuvaus oloista ei ole mukavaa luettavaa. Paŝa ja Lavrenti eivät ole hyväntahtoisia ihmisiä. Zaran 'naimiset' (=raiskaukset) ovat kaikki kuvattu ja videoitu. Zara ja Aliide ottavat yhteen, samoin Paŝa ja Lavrenti, ja myöhemmin, mikä jää näytelmässä auki Lavrenti ja Zara.

Aliide tekee henkilökohtaiset johtopäätöksensä ja testamenttaa tiluksensa Ingelille ja Lindalle, lopulta roihuaa paskalla tahrattu talo, sekä Aliide.

Puhdistus -näytelmän jännitys tiivistyy aivan lopun kohtaukseen. Pidin kirjan tarinasta enemmän, mutta jännitys nousee näytelmäversiossa enemmän.

Zara (Epäröi) "Mä oli tarjoilijana Kanadassa ... mä menin Paŝan kanssa naimisiin ja sen jälkeen mä en ole ollut tarjoilijana ... ja Viroon me tultiin lomalle, meillä on viiden tähden hotelli ja musta auto!", kertomusta ensimmäisestä näytöksestä ja toisesta toisenlaista, mutta totuutta: "Paŝa toi minut tänne Berliinistä. Kun ne huomasi, että mä osaan viroa  ... täällä oli virolaisia asiakkaita  ...." tästä Aliide toteaa, että Zara on rivihuora!

Näytelmä on varsin erilainen kuin Puhdistus -romaani, josta tosi lyhyt selvitys alla. Perustarina on sama, mutta toiminnan motiivit näyttäytyvät kirjassa selkeämmin, näytelmässä salailun verho repeytyy myöhemmin.

Puhdistus -kirja (2008), alkaa Hans Eerikinpoika Pekkin, virolaisen talonpojan päiväkirjalla. Varoituksena, että alla avataan juonta paljonkin, vaikka sepustus on lyhyt.

Zara tulee Aliiden talon pihalle. Zaran kokemuksista alistettuna ja hakattuna huorana Berliinissä kerrotaan jo kirjan alkuosassa esim. ss 72-78, Zaran huoranimi  on Natasha, Kirja luotaa Ingelin ja Aliiden nuoruuteen vuosille 1936 - 1939, jota aihetta  käsitellään sivulta 114 alkaen, ja myös toisen maailmansodan vaikutusta Ingeliin ja Hansiin sekä Aliideen tarkastellaan. Aliide on rakastunut Hansiin ja on kateellinen Ingelille. Tämä ei minusta näytelmässä suoraan ilmene, mutta tulkinta on helppo tehdä.

Kirja päättyy ratkaisuihin eli Hansin "murhaan", hän ei ollut piilossa vaan meni metsään tappelemaan. 

Hans on selvemmin kirjaversiossa metsäveli eli sissi, joka odottaa länsimaisia joukkoja, joita ei koskaan tule, sen sijaan kuolema tulee, eli Aliide tukahduttaa hänet kaappiin ja hävittää myös hänen päiväkirjansa, myös  Paŝa ja Lavrenti kuolevat tai tapetaan,.

Zara on lähdössä Suomeen (jos pääsee), oletettavasti Ingel ja "mykäksi pilattu" Linda tulevat Itsenäiseen Viroon ja asuttavat tilaa, jonka Aliide aikoo sytyttää palamaan itsemurhansa yhteydessä.

Tragediaa kerrakseen.

John Grisham: Tuomarin lista

 

John Grisham: Tuomarin lista, alkuteos The Judge's List, suomentanut Jorma-Veikko Sappinen, WSOY 2022, sivumäärä 348.

Tuomarin lista on John Grishamin (s.1955) (epätarkkojen) laskujeni mukaan 35:s suomennettu  teos. Hänen ensimmäinen suomennos oli Firma 1992, joka oli myös läpimurtoteos, teos julkaistiin Yhdysvalloissa 1991 ja filmattiin vuonna 1993.

Tuomarin lista alkaa, kun Tuomarikunnan eettisen lautakunnan lakimies Lacy Stoltz ottaa nimettömän puhelun vastaan. Puhelu poikii tapaamisia ja Lacyyn vedotaan, että kyseinen  asiaa olisi tutkittava. Jeri Crosby (46 v) väittää, että floridalainen tuomari Ross Bannick (49 v) olisi sarjamurhaaja. Jerin isä murhattiin vuonna 1992 ja oli Jerin tutkimusten mukaan toinen uhri, kaikkiaan Jerin tiedossa on kuusi murhaa. Lacyn on alkuun vaikea uskoa, että ulkoa katsoen hyvämaineinen tuomari olisi psykopaattinen murhaaja. Murhat on tehty nylonnuoralla, joka on sidottu kaksinkertaisella siansorkalla, tätä ennen uhreja on lyöty päähän.

Tuomarin lista -teoksessa on kaksoisajojahti, jossa viranomaiset yrittävät etsiä todisteita Crosbyn väitteille, mutta toisaalla rikollinen käy vastaiskuun. Jännitys tihenee loppua kohden. 

Pidempi oppimäärä 
Lacy Stoltz on tuttu Grishamin teoksesta Ilmiantaja ja tämä teos vie Lacyn asioita eteenpäin, pääpaino on kuitenkin enemmän Jeri Crosbyn tutkimuksissa, ja Ross Bannickin uskomattomissa stalkkaus-järjestelmissä, hän on jenkkien Lisbeth Salander, jolla on vakoiluohjelmia joka lähtöön ja takaa-ajetusta tulee takaa-ajaja, kaikkivoipa paha, jolle kaikki on mahdollista.

Pisin oppimäärä (paljastan mikä on motiivi)

Ross Bannick oli aktiivi partiolainen, innokas eränkävijä, kunnes joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Bannickin tavaramerkkinä oli nuora, jossa kaksoissiansorkka. Pedofiili partiojohtaja oli Bannickin ensimmäinen uhri, muut uhrit olivat niitä, jotka olivat tahallaan tai tahtomattaan "nöyryyttäneet" arvon tuomaria, joka on tunteeton tappokone, ja kaikkivoipa stalkkeri.

John Grishamin romaani Tuomarin lista on sujuvasti kirjoitettu kirja, joka on myös helppolukuinen, vaikka tarina puuroutuu keskivaiheilla. Minusta kirjaa on turhaa kirjoittaa 350-sivuiseksi, jos tarinan saisi kerrottua 200:ssä sivussa.

*****

John Grisham (s. 1955) on yksi kiertävän rakennusmiehen lapsista. Hän valmistui lakimieheksi ja paiski 80 tuntisia työviikkoja. Heräsi aikaisin, teki töitä ja alkoi kirjoitella kirjoja. Firma oli hänen läpimurtoteoksensa. Nyttemmin Grisham "vain" kirjoittaa. Luulen, että ihmiset pitävät häntä viihdekirjalijana, koskaa hänen kirjansa ovat sujuvasti kirjoitettuja, mutta usein ne paljastavat jotakin raadollista, mutta totta maailmasta. Olen blogannut aiemmin Grishamin kirjoista:  Vetoomus,  Lakimiehet ja Lainlukijat.

Rex Stout: Kuoleman käsikirjoitus

 

Rex Stout: Kuoleman käsikirjoitus, alkuteos Murder by the Book, 1951, suomentanut Timo Martin, WSOY 1966 SaPo 77. Sivumäärä 286. Nero Wolfe #14.

Tarina alkaa tarkastaja Cramerin istahtaessa tammikuisena tiistaina Nero Wolfen punaiseen nahkatuoliin ja esittelee 15 nimen listan, joka on löytynyt East Riveriin hukutetun vainajan Leonard Dykesin taskusta. Nimet eivät yhdisty mihinkään.

Helmikuussa Nero Wolfe saa asiakkaan  siirtomaatavarain tukkurin John R. Wellmanin, jonka Schollin ja Hannan kustannusliikkeessä töissä ollut tytär Joan Wellman  on kuollut yliajossa. Isä epäilee, että kyseessä on murha, sillä ohimossa on kuhmu, lisäksi tytär on kertonut kirjeessä, että hän on tapaamassa Baird Archeria, jonka käsikirjoitus oli hylätty. Wolfe ottaa pestin vastaan, koska Archerin nimi on 15 nimen listassa.  Tutkimuksille ei ole muuta lähtökohtaa. Kyseiset 15 nimeä eivät löydy puhelinluettelosta eikä mistään muustakaan rekisteristä. 

Tästä aukenee hyvin vaihteleva ja monia yllättäviä käänteitä sisältävä huikea dekkari, jossa lopuksi Nero Wolfe paljastaa murhaajan kiinni suuressa loppunäytöksessä.

Rex Stoutin Kuoleman käsikirjoitus osoittaa kuinka vaarallisia kirjat voivat olla.

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe varmistaa toimeksiantajaltaan Wellmanilta, onko hän valmis kalliisiin ja laajoihin tutkimuksiin. Wellman on, sillä lapsi on hänen ainoansa. Tutkimukset suunnataan konekirjoitusliikkeisiin, jossa käsikirjoitus on kirjoitettu puhtaaksi. Baird Archerin käsikirjoituksen puhtaaksi kirjoittaja selviää, mutta murhaaja iskee, konekirjoittaja Rachel Abrams kuristetaan  ja paiskataan ikkunasta kadulle.  Toisaalta selviää, että Baird Archer oli Leonard Dykes, joka oli lakiyhtiössä konttoritöissä, mutta murhattu. Tutkimukset ovat silti jumissa, koska kukaan ei tiedä, mitä käsikirjoituksessa luki. 

Archie Goodwin tekee uskaliaan tempun, hän kutsuu kaikki lakiyhtiön konttoristinaiset syömään ja juomaan Wolfen kivilinnaan, kutsussa on mukana orkideoija, jota Goodwin esittelee vielä kasvihuoneessakin humaltuville naisille. Humalaisten naisten toikkarointi on koomista. Kirja muutenkin murhista huolimatta on erittäin hauska (jos pitää Rex Stoutin huumorista). Archie Goodwin saa naiset avautumaan, sillä hän tuo Joan Wellmanin isän ja Rachel Abramsin äidin puhumaan murhatuista lapsistaan.  Uusi tutkintalinja aiheuttaa kiehumista lakiyhtiön osakkaissa, jotka protestoivat Nero Wolfelle ja uhkailevat tätä syytteillä. Nero Wolfe jatkaa antamalla Saul Panzerille varjostustehtävän ja Archie Goodwin matkustaa länsirannikolle Leonard Dykesin sisaren Clarence O. Potterin luo.

Jatkossa Nero Wolfe hämää murhaajaa, joka on ovela ja häikäilemätön, mutta jää Wolfelle kakkoseksi.

Nero Wolfen yksi motiivi on tehdä tutkimuksia on raha, jota hän käyttää orkidea-kasvihuoneisiinsa. Hän kuitenkin kieltäytyy lisäämästä orkideoijen hintaa Wellmanin laskuun "minä en myy orkideoja".  Tässä vaiheessa ei olla kovinkaan lähellä murhaajaa, eikä etenkään murhan motiivia, joka on prosessiin nähden yllättävä.

Jos olet päässyt tänne asti, niin voin vakuuttaa, että tästä lähtee vasta tutkinta käyntiin. Useita yllätyksiä on tiedossa, mutta lopussa kiitos seisoo.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Enid Blyton: Kadonneen kissan salaisuus

 

Enid Blyton: Kadonneen kissan salaisuus, alkuteos The Mystery of Disapearing Cat 1943, suomentanut Lea Karvonen, Tammi 1962, sivumäärä 165.

Enid Blytonin (1897 - 1968) Salaisuus-sarjaa kirjoitettiin vuosina 1943-1961. Tämä Kadonneen kissan salaisuus on toinen sarjassa. Koittaa kesäloma, jota nuorin kirjan lapsista kahdeksanvuotias Elisabeth Hilton eli Bes on odottanut kovin, hänen isoveljensä 12-vuotias Richard eli Riki tulee sisäoppilaitoksesta, kuten 12-vuotiaat ystävänsä Laurence Daykin eli  Larry ja Kristine eli Kris. Pulla eli Fredrik Algernon Trotteville (14-vuotias) saapuu myös, sillä hänen vanhempansa ovat hankkineet kesämökin myös Peterwoodista. Ystävykset tapasivat  sarjan  avausosassa Palaneen talon salaisuus pääsiäislomallaan. Kaverukset ovat Viisi etsivää ja vainukoira ja koira on Pullan Nono-koira.

Lasten naapuriin on muuttanut Lady Candling ja hänen arvokkaat rotukissansa. Kissoja hoitaa 20-vuotias neiti Harmer. Puutarhaa hoitaa ilkeä herra Kukel, joka pitää Ladyn poissaollessa puutarhaa omanaan. Kukelin oppipoikana on orpopoika, koyhä ja kiltti Lukas, joka on viisitoista, mutta ei osaa kunnolla lukea, mutta hän tuntee linnut ja kasvit. Arvokkain kissa on upea siamilainen Yön kuningatar. 

Kirjan juoni on aikuiselle kirjabloggarille selvä, mutta lapselle hyvin jännittävä. Yön kuningatar varastetaan kahdesti. Kerran se vaeltaa  takaisin. Kukel, joka vihaa lapsia, syyttää teosta Lukasta. Kukel tehtailee valituksia myös viidestä etsivästä poliisikonstaapeli Goonille, joka päättelee Lukaksen olevan syyllinen. Sankarimme etsii johtolangat, ja kertovat tarkastaja Jenksille johtopäätöksensa syyllisestä, joka ilkeydestään huolimatta tai sen takia alkaa ulista ja valittaa. 

 

Etsivät paljastivat salaisuuden. Kissan anastusaikaa oli manipuloitu naamioimalla toinen kissa Yön kuningattareksi, ja laittamalla väärä kissa Yön kuningattaren häkkiin. Lady säilyttää rotukissojaan häkeissä!

Mukava seikkailu ja varmasti jännittävä lapsille.

Englantilainen Enid Blyton (1897-1968) tunnetaan parhaiten Viisikko-sarjasta. Viisikkoa julkaistiin 21 kirjaa, yteensä Blyton kirjoitti 700 kirjaa ja 2000 novellia.

Näitä Salaisuus-sarjan teoksia on 15, teoksista Kummallisen nyytin salaisuus, sekä Kadonneen kaulakorun salaisuus olen blogannut TÄÄLLÄ

Rex Stout: Parhaissakin perheissä

 

Rex Stout: Parhaissakin perheissä, alkuteos Even in the Best Families, 1950. Suomentanut Eero Ahmavaara, SaPo 40, sivumäärä 254. Nero Wolfe #13. 

Nero Wolfe -dekkari Parhaissakin perheissä päättää Arnold Zeck -trilogian, jonka edeltävät osat ovat  Liian monta kuolemaa ja  Toinen tunnustus.

Äveriäs rouva Barry Rackham tulee serkkunsa Dobermannien kasvattaja Calvin Leedsin kanssa Nero Wolfen luo. Rouvaa, jonka ristimänimi on Sarah, huolettaa kaikki ja etenkin hänen aviomiehensä Barryn  käytös ja rahankäyttö. Sarah on miestään vanhempi ja äveriäämpi. Hän on kieltäytynyt antamasta rahaa miehelleen, mutta hän tietää miehensä edelleen hassaavan rahaa.

Käynnistä on seurauksensa, Nero Wolfen asuntoon levitetään kyynelkaasua. Rikollispomo Arnold Zeck soittaa ja käskee luopumaan jutusta ja tarjoaa 10 000 dollaria.

Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin menee tutkimaan maalle Rackhamin lähipiiriä yöpyen Leedsin mökissä. Tilanne kärjistyy, kun Sarahin koira Nobby vinkuu Goodwinin ikkunan alla Leedsin talolla.  Nobbya on puukotettu ja se kuolee, Sen jälkeen Sarah eli rouva Barry Rackham löydetään puukotettuna.

Archie soittaa Nero Wolfelle. Kun Archie saapuu New Yorkiin, Nero Wolfe on lähtenyt. Gazetteen tulee ilmoitus, että Nero Wolfe on lopettanut 10.4.1950 etsivän toimensa. Todellisuudessa Nero Wolfe aikoo kukistaa X:n ennen kuin X tuhoaa hänet. Kukaan ei tiedä, missä Nero Wolfe on.

Parhaissakin perheissä on  Arnold Zeck -trilogian upea päättöosa, mutta henkilökohtaisesti, vaikka dekkari on oikeasti hyvä ja antaa lisävalaistusta Nero Wolfen persoonaan, olin iloinen, että rikollispomo-teemasta päästiin eroon. Tämä on varmasti Rex Stoutin vastine Sherlock Holmesin  Moriartyyn ja Hercule Poirot'n Neljään suureen.

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe on poistuessaan järjestellyt asiansa. Orkideat ja Theodore Horstmannin hän lähetti ystävälleen orkideakasvattajalle Lewis Hewitille. Keittiömestari Fritz Brenner menee kokkailemaan Rustermanin ravintolaan, jonka omistaa Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic joka on saanut omat ohjeensa, muut elävät epätietoisuudessa. Viiden kuukauden päästä, kun Archien piti lähteä Norjaan, Nero Wolfe putkahtaa takaisin Goodwinin elämään. Nero Wolfe on laihtunut 117 naulaa eli 53 kiloa, hänellä on parta, eikä edes Goodwin tunne häntä heti, Wolfe esiintyy nimellä Pete Roeder. Tavoitteena on harhauttaa Zeck, ja saada hänet pelistä pois. Menemättä yksityiskohtiin juonet onnistuvat ja sitten on alkuperäisen murhan ratkaisu, joka perustuu koirien käyttäytymiseen. 

Lopussa Archie lähtee laivalla Norjaan.

Minusta dekkarin tarkoitus on viedä Zeck-tarina loppuun. En itse asiassa pidä Agatha Christien Neljää suurta hyvänä teoksena. Moriarty oli Arthur Conan Doylelle tapa päästä Sherlock Holmesista (tai Holmesin tarinoiden kirjoittamisesta eroon). Sherlock Holmes palasi takaisin ja Conan Doyle jatkoi sarjaa. Holmes katosi tarinassa 25, joka julkaistiin 1893. tämän jälkeen Conan Doyle julkaisi Baskervillen koiran. Sherlock Holmes palasi ja tarina julkaistiin 1903, tarinassa 27, tämän jälkeen julkaistiin kolmisenkymmentä tarinaa, joista paras minusta on Tanssivat kuviot. Arthur Conan Doyle kuoli 1930, ja viimeiset tarinat julkaistiin 1927. Tämä Parhaissakin perheissä on julkaistu 1950, Rex Stout julkaisi tämän jälkeen 20 pitkää dekkaria, joista viimeisen kuolinvuonnaan 1975.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.