sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

John Grisham: Vetoomus


John Grisham: Vetoomus, Wsoy , 2008, alkuteos The Appeal 2008,  suomentanut Jorma-Veikko Sappinen, sivumäärä 400. Teoksessa on kolme osaa: Tuomio, Kampanja ja Mielipide.

John Grishamin Vetoomus on sujuvasti kirjoitettu fiktiivinen romaani, mutta aiheeltaan se on ajankohtainen, ja teoksessa esitetään paljon juridisten kysymysten vastakkainasetteluja ja "juridisia" kikkoja sekä eliitin elämäntapaa. Teos ei ole välttämättä vain viihdyttävä vaan myös kiihdyttävä, sillä - varo juonipaljastuksia - se ei välttämättä pääty hyvin. Tietysti lopputulos on hyvä tai huono, miltä kannalta sitä katsotaan  ja kuka katsoo.

Juoni (sisältää paljon juonipaljastuksia)
Hyönteismyrkkyjä Bowmoressa valmistanut kemikaalitehdas Krane Chemical on oikeuden mukaan syyllinen kuuteen syytekohtaan: tehdas on aiheuttanut maaperän pilaantumisen, joka on aiheuttanut kantajan Jeannette Bakerin kuusivuotiaan pojan Chadin syöpäkuoleman ja myös aviomiehen Peterin syöpäkuoleman. Yritys joutuu oikeuden päätöksen mukaan maksamaan kantajalle 41 miljoonaa dollaria erilaisia korvauksia. Ilo voisi olla ylimmillään, mutta rahat ovat tilillä vasta kun päätös on lainvoimainen eli vetoomustuomioistuimen käsittelyn jälkeen. Teoksessa ilmenee, että yrityksen karsinogeenisten aineiden kaataminen maahan on ollut tahallista toimintaa, ja lähiseudun asuntovaunuslummissa Bowmoressa kuolemat ja sairastapaukset ovat toistuvia, sairastuvuus ja kuolleisuus on korkeaa. Alueen kaivovettä ei voi lainkaan käyttää ja asukkaille tuodaan vettä tankkiautoilla. Bakerin kanteen jälkeen on tulossa satoja kanteita lisää. Bakeria on puolustanut omalla riskillään ja omalla omaisuudellaan lakimiespariskunta ja kirjan päähenkilöt  Wes ja Mary Grace Payton, jotka ovat myyneet luksuskotinsa ja he asuvat vuokraslummissa lastensa Lizan ja Mackin kanssa ja laskevat pennosiaan.
Hierarkian ylimmällä tasolla on Kranen yhtiön suuromistaja Carl Trudeau, jolla on miljardiomaisuus, 28 miljoonaa maksanut edustuskämppä, kolmas edustusvaimo Brianna, jonka kanssa oli 6 miljoonan hulppeat häät. Trudeau pitää näpeissään miljardeja, ja miljoonia hän käyttää miljardiensa turvaksi. Carl Trudeau (61v) on peluri, hän ei halua koskaan hävitä eikä sopia riitoja, hän haluaa vain voittaa ja nousta Forbesin rikkaiden listalla yhä korkeammalle sijalle. Hänen kustannukset pelkästään alioikeudessa olivat yli 10 miljoonaa dollaria, ja lisää kuluu vetoomustuomioistuimessa. Politikkokaveri ehdottaa Trudeaulle 8 miljoonan vaalikonsultin käyttämistä. Osavaltiossa vetoomukset ovat päättyneet yleensä 5-4 kantajan hyväksi, tarvitaan vain yhden tuomarin kokoonpanon muutos, jolloin vastaaja voittaa. Koska on tuomarit valitaan osavaltiossa vaaleilla, se on mahdollista. Konsultti valitsee ehdokkaan Ron Fiskin, ja myy ehdokkuuden tälle, ja vastaehdokasta yhdeksän vuotta tuomarina ollutta Sheila McCarthyä on tarkasteltu luupilla, ja hänet leimataan rikollisia suosivaksi liberaaliksi naisfeministiksi. Konsultti valitsee vielä "pelle-ehdokkaan", joka panettelee McCarthya. Myöhemmin "liberaalin" kimppuun hyökätään tunteellisten tv-mainosten avulla. Ron Fiskin vaalibudjetti on miljoonia, mutta hänen vuosipalkka tulee virassa olemaan vain 110 000 $. Fiskiin, jolla ei ole mitään kokemusta, isketään kunnon konservatiivileimat avioliitosta, kuolemanrangaistuksesta, aseista, abortista, adoptiosta ja ryhmäkanteista.
Vetoomus -teoksessa on monta samaa elementtiä kuin tv-sarja Good Wifen ensimmäisissä tuotantokausissa (seurasin sarjaa sen alkuvaiheissa). Siinä ainakin syyttäjä valittiin vaaleilla, ja siinä poreili jatkuva jännite vaalikampanjan ja julkisuuden välillä. Grishamin teoksessa naistuomari McCarthy esitetään  itse asiassa päteväksi asiakeskeiseksi, kompromissihaluiseksi ja "keskustassa" olevaksi tuomariksi, mutta liike-elämän lait ovat teoksessa liian kovat. Liberaalin leima tuo vähemmistön äänistä. Konsultin hyvä neuvo on, että jos ehdokas ei itse halua heittää lokaa, muut voivat, ja on parempikin, että alataso toimii loan heittäjinä.

Grishamin kuvaus lobbaamisesta, ostamisesta, myymisestä ja vaalikampanjasta on mahtava, mutta masentava.

Kontrastit
Teoksessa on voimakkaat kontrastit. Päähenkilöitä on ainakin kolmessa kerroksessa. Alimmalla tasolla on bowmorelaiset, joihin Jeannette Baker kuuluu, he asuvat Missisippin perukoilla kurjassa asuntovaunuslummissa, maaperä on pilattu, sairastavuus ja kuolleisuus ovat korkeita. Tehdaskin on lähtenyt, heillä ei ole mitään sijaa, he ovat vain isossa pelissä vain nappuloita, jotka sen loppuessa jäävät lojumaan tantereelle. Paytonit ovat pelin riistaa. Miljardööri käy kimppuun, tässä ei ole kyse "liikeasioista", vaan kaikki on henkilökohtaista. Krane Chemicalin Trudeaun taktiikka on varsin yksinkertainen, niistetään vastustajat kuiviksi, selvitetään elinolosuhteet, perheenjäsenten tiedot, koulutukset, työpaikat, lainat, ja sitten saarretaan. Pankkeja ja velkojia painostetaan, yrityksiä ostetaan, jotta lainat voidaan irtisanoa, toimeksiantoja peukaloidaan, estetään sopimiset. Pahinta tai parasta riippuen kumpaan puoleen tuntee sympatiaa on vaaleihin vaikuttaminen. Laillista toimintaa kaiken kaikkiaan. Vaikka vaalilahjoituksilla on kattonsa, vaalikonsultti pystyy kanavoimaan pikkusummia eri järjestöiltä ja yrityksiltä niin paljon, että kokonaiskuva on täysin sumennettu. Ei Fiskillä eikä "pelle-ehdokkaalla" ole aavistustakaan, kuka heitä rahoittaa ja miksi.

Köyhät kuihtuvat, menettävät kaiken. Ökyrikkaat vaurastuvat. Rikastuminen tapahtuu myös pörssissä. Krane Chemicalin kurssin arvo oli ennen ensimmäistä tuomiota 52,5$, josta se laski aina 12 $:iin asti, mutta Trudeau itse ostaa osaketta välikäsien kautta, ja vetoomustuomion jälkeen kurssi olikin jo 38,50$. Tässä pelissä joku joko menettää tai voittaa miljardeja.

Vetoomus -teoksessa on hyvin pitkälti Tähtien sodan asetelma Imperiumi vastaan kapinalliset, jotka ovat resuinen ja velkainen lauma idealistisia ihmisiä, kaikkein alimmat "alderaanilaiset" ovat maaperänmyrkkyjen kyllästämiä poloisia. Grisham kiistää loppusanoissaan kaikki siteet todelliseen maailmaan "kaikki henkilöt ovat puhtaasti mielikuvituksen tuotetta", mutta vihjaa, että "kirjassa on myös paljon totta"

Yhdysvaltain vetoomustuomioistuimet eli osavaltioiden korkeimmat oikeudet lienevät suomalaisten hovioikeuden kaltaisia elimiä. Liittovaltiolla on vastaava Korkein oikeus, mutta Vetoomusoikeus on käytännössä ylin oikeusaste harvoja poikkeustapauksia lukuunottamatta. Kirjassa puhutaan paljon ryhmäkanteista. Ryhmäkanteita ja kaiken näköisistä hoitovirheistä valittamista myös paljon kritisoidaan, kritiikille on helppo löytää kaikupohjaa äänestäjissä. Amerikassa asiasta kuin asiasta voidaan haastaa oikeuteen lääkäreitä, hoitajia, välinevalmistajia, ja vaaditaan mittavia korvauksia. Luultavasti näissä oikeudenkäynneissä pitää syy-yhteyden olla varsin vahva ja toteen näytetty.

Tuomariäänestyksen 5-4 tulosta myös ihmettelin kovastikin, minusta Suomessa on paljon enemmän tuomareita kuin yhteen juttuun tarvitaan, ja kulloiseenkin juttuun valitaan tuomarit, eli jos on viisi tuomaria, ei voi ennalta tietää, että ketkä viisi tuomaria ovat remmissä. Tässä esitellään vain yhdeksän tuomaria, jotka aina istuvat. Kerran tosin puhutaan jääviydestä, mutta Krane Chemical ei suoraan ole rahoittanut Fiskiä.

Ihmettelin, miksi asianajajaduo ajoi yksin juttua ilman mitään kunnon rahoitusta tai vakuutusta. Amerikassa kaikki on tuotteistettu ja hinnoiteltu - myös riskit.

****
John Grisham on 1955 syntynyt amerikkalainen kirjailija, joka on toiminut lakimiehenä. Olen katsonut hänen Firma teoksestaan tehdyn filmin, joka oli sangen jännittävä. Grishamin kirjoja on myyty yli 250 miljoonaan kappaletta. Kirjan olen saanut lahjaksi, ja ajattelin, että on aika lukea se. Oli viihdyttävä tai siis kiihdyttävä.

***
Teemasta tulee väkisin mieleen vuonna 1983 John Landisin ohjaama loistava elokuva 

Vaihtokaupat.  Vaihtokaupoissa pörssivelhoveljekset Duket päättävät lyödä vetoa yhdestä dollarista selviytyykö kadun kasvatti Billy Ray Valentine (Eddie Murphy) pörssiyhtiön johtamisesta. Pörssissä käydään kauppaa raaka-aineilla esim. kahvilla, sianlihalla ja appelsiinimehulla. Veljekset Duke valitsevat vaihtopariksi toimitusjohtajansa aristokraattisesti käyttäytyvän Louis Winthorpen (Dan Aykroyd). Valentine nostetaan kadulta ja annetaan Louisin asunto, hovimestari, työ ja muut edut. Louis Winthorpe lavastetaan rikolliseksi muutaman kerran, ja hänen kaikki luottokortit, pankkitilit, asunto, auto koko elämänpiiri suljetaan ja potkaistaan kylmästi kadulle rikollisten joukkoon.
Duke&Duke -veljekset (Don Ameche ja Ralph Bellamy) ovat aivan yhtä ylimielisiä ja kaikkivoipia kuin Vetoomuksen Trudeau. He riistävät palkollisensa aseman, kunnian ja rahat. Lisäksi he hankkivat laittomasti tietoa appelsiinisadosta, kuten Trudeau toimii väärin peukaloidessaan yrityksensä tilejä ja käyttäessään bulvaaneja.
Filmi on komedia, mutta sisältää paljon ironiaa koko pörssijärjestelmää kohtaan. Juonessa olennaisena osana on  Jamie Lee Curtisin esittämä maksullinen nainen, joka ottaa Louisin siipiensä suojaan. He päättävät hankkia satoraportin, ja vaihtaa sen, ja lopun kaoottisessa pörssikohtauksessa he tienaavat miljoonia, ja Duket menettävät 368 miljonaan dollaria ja ovat puilla paljailla (saavat myöhemmin rahaa Murphyn elokuvassa Prinssille morsian, kun Prinssi heittää isänsä lähettämän rahatukon ja se osuu veljesten kerjuukuppiin).
Vaihtokauppojen alkukohtaus on mitä loistelian. Siinä tarjoillaan juuri kahvia ja appelsiinimehua, mikä myöhemmin on pörssin vaihtokauppojen kohteena ja aivan alkukuvassa näkyy sian ruho lihakauppiaan käsittelyssä. Junakohtaus, missä satoraportti vaihdetaan, on myös varsin huvittava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti