maanantai 8. tammikuuta 2018

Henning Mankell: Kasvoton Kuolema


Henning Mankell: Kasvoton Kuolema, alkuteos Mördare utan ansikte 1991, suomentanut Markku Mannilla, Otava 2005, sivumäärä 327.

Tammikuun kahdeksantena päivänä 1990 kello 5:13 kirjataan Ystadin poliisiasemalle soitto. Lenarpin kylässä on tapettu vanhus Johannes Lövgren. Mankellin sankari rikospoliisikomisario Kurt Wallander ajaa paikalle, ja vanhan viljelijäpariskunnan makuuhuone on kuin teurastamo. Kuka on raivon takana ja miksi? Uhrin iäkäs vaimo Maria on elossa sidottuna tuoliin ja tuskin jää henkiin. Hälytyksen on tehnyt naapuri, joka huomasi hevosen käytöksestä, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa on naapuritalossa tapahtunut. Hevoselle on lisäksi annettu heiniä? Murhatun miehen puoliso kuolee sairaalassa. Hän on viime sanoinaan kuiskannut useaan kertaan "ulkolainen". Lenarpin lähellä on pakolaiskeskus, jota vastustetaan.

Kirja on hyvin mullistava ja edelleen ajankohtainen. Kun suurelle yleisölle selviää, että poliisi epäilee raa'asta kaksoismurhasta ulkomaalaisia, niin Kurt Wallander alkaa saada puheluita, jossa halutaan toimia, "me otamme ohjat käsiimme" ja "jokin tulee roihuamaan". Pakolaiskeskus tuikataankin tuleen, ja Wallander on paikalla ja soittaa hätäkeskukseen ja tekee voitavansa pelastustöissä. Lopulta tehdään isku, jossa turvapaikanhakija murhataan. Tämä on toinen osa ongelmaa, vihassa tehdyt summittaiset kostoiskut. Syyllinen kostoiskuun saadaan kiinni, hän on varhaiseläkkeellä oleva poliisi.

Toista osaa ongelmasta pohtii Kurt Wallander: "Silloin kenties saadaan muutos tähän välinpitämättömään, hölläkätiseen asenteeseen, jonka seurauksena kuka tahansa voi tulla Ruotsin rajan yli missä aikeissa tahansa" s. 56. Turvapaikanhakijoita tulee esimerkiksi laivoilla "kahdenkymmenen minuutin kuluttua jäljellä oli vain yhdeksän matkustajaa. - Kaikki yrittivät selittää omalla tavallaan, että he halusivat anoa Ruotsista turvapaikkaa." Tänä iltana on hiljaista, sanoi poliiiseista nuorempi - Samalla lautalla saattaa tulla satakin turvapaikan anojaa. Voit kuvitella millaista se on", kertoo vuorossa oleva poliisi.

Tilanne eskaloituu, mutta myös keskustelu, jonka kuluessa Maahanmuuttoviraston johtaja syyttää poliisia rasistiseksi!

Wallander (ja poliisi) haluaa turvata kaikkien turvallisuuden, joka on poliisin tehtävä. Poliisin voimavaroista menee osa uuteen ilmiöön, vastaanottorutiinit ovat kaaoottisia. Lisäksi Wallander pohtii pakolaiskeskusta, jos laittaisi aidan ympärille, se muistuttaisi vankileiriä.

Kaikki tämä on siis kirjasta, eikä yllä ole yhtään minun mielipidettäni, vaikka tämä tuntuu kovin tutulta. Ruotsi on ollut jo 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa tämäntyyppisen maahanmuuton kohdemaa. Tuolloin on myös Itä-Euroopassa kuohunut.

Juonipaljastuksia (varo, älä lue)
Kaksoismurhan tutkimukset etenevät järjestelmällisesti. Motiivi on Lövgrenin nostama rahasumma lehtolapsen äidille. Murhasta epäillään pitkään Lövgrenin salaista lehtolasta, jonka henkilöllisyyttä selvitellään. Lapsi löytyy ja lopulta äiti tunnustaa isän nimen, poika ei ole kuitenkaan syyllinen vaan tutkimukset jämähtävät paikalleen yli puoleksi vuodeksi, kunnes Wallander tajuaa jotain. Kaksi itäisestä Euroopasta tullutta turvapaikanhakijaa ovat olleet vaihtamassa rahaa pankissa, kun Johannes Lövgren on laittanut rahaniput salkkuunsa ja roistot ovat päättäneet käydä ryöstämässä vanhuksen. Käytetty väkivalta on ollut voimakasta, jotta tieto rahoista on saatu. Miehet eivät ole olleet eläinrakkaita, he ovat rahasalkkua siirrellessään tahattomasti pudottaneet heiniä hevosen ulottuville! Wallander on surullinen siitä, että ei ole keinoa seuloa tulijoista "onnenonkijoita".
Juonipaljastukset loppuvat.

Henning Mankell on nähnyt yhteiskunnan muuttumisen rajojen auetessa, tietynlainen turvallisuuden tunteen menettäminen herättää pelkoa. Mankell tuomitsee kaikki rasistit, mutta peräänkuuluttaa sitä, että muuttoliike ei voi olla hallitsematonta, eikä niin, että emme tiedä, ketä maassa oleskelee. Minusta Mankell palaa teemaan osin toisin painotuksin kirjassa Tea Bag, joka puuttuu seuraavaan ongelmaan, eli paperittomiin maassa olijoihin. Wallander-sarjan toisessa osassa eli Riian verikoirissa, toinen näistä murhaajista päästetään lomalle pian oikeudenkäynnin jälkeen äidin hautajaisiin. Äiti on kuollut kymmenen vuotta aiemmin ja loma käytetään maasta vain poistumiseen. Sekä Wallander että Björk arvostelevat systeemiä tosi kipakasti. Mankell nostaa myös Lövgrenin rahojen alkuperän kriittisesti esiin, hän on tehnyt toisen maailmansodan aikana natsien kanssa kauppaa.

Olen lukenut koko Wallander-sarjan kertaalleen 2000-luvun alkupuolella. Wallander sarjan suola on Kurt Wallanderin arkinen ja inhimillinen näkökulma. Tässä kirjassa Kurt on juuri eronnut vaimostaan Monasta, tai Mona on muuttanut Malmööseen. Heidän ainoa lapsi Linda on 19-vuotias ja etsii itseään. Hän on yrittänyt itsemurhaa 15-vuotiaana, mutta Kurtin ripeä toiminta on pelastanut hänet. Isä ja tyttären side on kuitenkin katkennut. Lindalla on musta poikaystävä, kenialainen lääketieteen opiskelija, Linda ei kerro menemisistään Kurtille, Monalle kylläkin. Löderopin lähellä asuu Kurtin isä, joka maalaa tunturimaisemaa metsolla tai ilman. Hän on maalannut tuhansia muunnelmia taulusta. Isä on vähäpuheinen ja juro, Wallanderin mielestä he eivät tule toimeen keskenään. Kurt kuitenkin käy isänsä tykönä lähes päivittäin toisin kuin hänen sisarensa Kristiina, joka asuu Tukholmassa. Kun isä saa dementiakohtauksen, ja kävelee yöllä sekavana matkalaukun kanssa Skånen savipelloilla, Kurt toimittaa isänsä sairaalaan, ja Kristina tulee ihmettelemään, miksi asialle ei ole tehty mitään. Minusta myös Mona on samanlainen verenimijä ja kaiken imevä musta-aukko, hän on muka saanut elää vapaasti. Vapaus on ilmeisesti vankila, sillä hän jätti tylysti Kurtin, joka syö suruunsa, näkee unia, ja haaveilee, että  Mona tulisi takaisin.

Kurt asuu Mariagatanilla Ystadissa, hän ajaa sinisellä Peugeotilla, joskin vaihtaa sen väliaikaisesti Nissaniin, Pösö ei läpäise katsastusta. Kurt ottaa yhteyttä nuoruuden ystäväänsä laukkatallia pitävään Sten Wideniin, jota ei ole nähnyt sitten vuoden 1979. Steniä ja Kurtia yhdisti rakkaus oopperaan, Sten Widen haaveili laulu-urasta, mikä ei toteutunut. Hän jatkaa isältään perimäänsä laukkatallin pitämistä. Lyhyehkön avioliiton jälkeen hänellä on sekalaisia suhteita nuoriin (mutta täysi-ikäisiin!) tallityttöihin. Sten käyttää sangen paljon alkoholia.

Poliisitutkimukset ja poliisin arki
Poliisiaseman arkea kuvataan, ja poliisien toimintaa, tämä on yksi kantava teema ja hyvin kuvattu. Tutkinnan kuvaus minusta tuntuu varsin realistiselta, tai ainakin toden tuntua on enemmän kuin dekkareissa yleensä. Tässä tapauksessa tutkimus etenee suhteellisen sopuisasti, koska jäykkä ja omanarvonsa tunteva poliisipäällikkö Björk on lomalla ulkomailla. Wallanderin henkinen tuki on vanhempi kollega Rydberg, jolla todetaan tässä kirjassa eturauhassyöpä, Hansson käyttää työaikaansa paljon veikkaussysteemien miettimiseen. Martinsson on jo asemalla, kuten Norenkin. Svedberg on ollut poliisina Tukholmassa, ja huomaa aikojen muuttuneen, ja lieveilmiöiden saapuneen "maakuntaan". Wallander miettii, kuka tutkimusryhmästä vuotaa tietoja lehdistölle. Keskuksessa on vielä Ebba. Syyttäjä Per Åkeson on virkavapaalla, hänen tilallaan on Anette Brolin, jota Wallander pyytää syömään. Heillä on yhteinen yö oopperamatkalla Kööpenhaminassa, yllättävää sillä Brolinilla on perhe Tukholmassa. Kurt syö huonosti, ja juo liikaa. Kurt jopa ajaa maistissa, mutta Noren pistää toiminnalle onneksi pisteen.

Käännöksestä ja nimistä
Ihmettelin kohtaa, jossa puhutaan Wallanderin isän maalaamasta maisemasta teerellä tai ilman. Minusta oikea lintu on tjäder eli metso, teeri on ruotsiksi orre.
Sarjan poliisien nimiä on kirjoitettu sarjassa kahdella eri tavalla eli Hanson, Åkeson ja  Martinson, jotka toisissa teoksissa ovat muodossa Hansson, Åkesson ja Martinsson.

Henning Mankellin Kasvoton Kuolema oli lähtölaukaus oivalliselle ja nyky-yhteiskuntaa pohtivalle Wallander-sarjalle. Teos on laadukas, ja teemoiltaan hyvin ajankohtainen. Turussa tapahtui viattomien ja suojattomien ihmisten sadistinen raaka massapuukotus 18.8.2017 kello 16. Tekijän taustoja en avaa, mutta jokainen kyllä tietää ne. Teko aiheutti kuohuntaa, esimerkiksi tekijää hoitavaa sairaalaa häirittiin, mutta demokraattinen yhteiskunta kesti tämän, eikä mitään välivaltaista enää tapahtunut. Oikeudenkäynti on alkamassa tänä vuonna.
*****
Henning Mankell (1948 - 2015) oli ruotsalainen kirjailija, jonka tuotanto oli erityisen laaja.
Kirsten Jacobsen on kirjoittanut Mankellista haastatteluihin perustuvan kirjanMankellin esikoisteos oli nimeltään Panokset.

Henning Mankell on kuitenkin tunnetuin Wallander-sarjastaan

Wallander-sarja:
Kasvoton kuolema (1991)
Riian verikoirat (1992)
Valkoinen naarasleijona (1993)
Hymyilevä mies (1994)
Väärillä jäljillä (1995)
Viides nainen (1996)
Askeleen jäljessä (1997)
Palomuuri (1998)
Pyramidi (1999)
Ennen routaa (2002)
Haudattu (ilmestynyt Hollannissa jo 2003)
Rauhaton mies (2009)

Tanssinopettajan paluu (kertoo poliisi Stefan Lindmanista, joka alkaa seurustella Lindan kanssa, Linda on Rauhattomassa miehessä toisen miehen "oma")

7 kommenttia:

  1. Mainiota, että nostit kiinnostavalla postauksellasi Mankellin ja Wallander-sarjan esiin. Pidän suuresti kaikesta Mankellin tuotannosta ja Wallanderin tv-sarjaa katson parhaillaan uudelleen.
    Mankell on teksteissään ajankohtainen, tarttuu asioihin rohkeasti ja laaja-alaisesti, henkilöhahmot ovat uskottavia kuin myös itse poliisityön kuvaus. Kerronta on laadukasta ja teosten sisältö on balanssissa. Ei ole kuin yksi ja ainoa Mankell:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista, minustakin Wallander-sarja on yksi parhaista pohjoismaisista dekkarisarjoista, ja kertoo myös ruotsalaisesta yhteiskunnasta. Minusta tämä ei juuri nyt ole muodissa, tai pinnalla, vaikka useimmat dekkarit ovat tavallaan ajattomia, pahuus on ikuista.

      Poista
  2. Mankell ja Wallander ovat suuria dekkarisuosikkejani, luin sarjan aikanaan (ainakin lähes) kokonaan. Pidän paljon Wallanderin tavasta ratkaista rikoksia pohtimalla niihin vaikuttavia psykologisia ja/tai yhteiskunnallisia tekijöitä, ja ylipäätään tuo Mankellin yhteiskunnallinen ote tekee sarjasta kiinnostavan ja pohdituttavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pidän Wallanderin toimintatavoista ja ajatuksista. Bloggaan koko sarjasta Ennen Routaa teokseen asti, joka bloggaus tulee elokuussa ulos, kun tapahtuu silloin. Luin sarjan syksyllä loppuun.

      Poista
  3. en näitä ole lukenut, en niin paljon telkkuakaan katellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tämä mies sitäkin tarkemmin: https://bosseliden.wordpress.com/?s=wallander&submit=S%C3%B6k

      Poista
    2. OLen itse asiassa lukenut kaikki Bosse Lidenin bloggaukset ja kommentoinutkin joitain, aivan upeita postauksia, kuvineen Ystadista. Wallander-fanin kannattaa katsoa, olen linkittänyt niitä myöhemipiin postauksiini.

      Poista