sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

V.S. Naipaul: Vallan hinta



V.S. Naipaul: Vallan hinta, The Mimic Men, 1967, suomentanut Paavo Lehtonen, Otava 1976, sivumäärä 304.

Nobelisti V.S. Naipaulin Vallan hinta, on minäkertoja Ralph Singhin muistelmia, ja tilitystä maanpaossa kotimaastaan Isabellasta. Kirja alkaa lopusta eikä etene kronologisesti, mutta on silti osuva ja syvämietteinen kuvaus pienen brittiläisen siirtomaan Isabellan asioiden hoidosta, sosiaalisista suhteista, ja vallasta.

Minä-kertoja toipuu elämänsä menetyksistä kirjoittamalla niistä kirjaa Lontoossa. Romaani on kolmiosainen, ykkösosa käsittelee kirjoittajan elämää Lontoossa kahdessa eri aikatasossa, toisessa osassa tarkastellaan aikaa, kun kertoja muuttaa Sandra-vaimon kanssa Isabellan saarelle, hänen bisneksiään ja talokauppojaan, sekä sen jälkeen kertojan lapsuutta ja kouluaikaa, kolmas osa käsittelee aikaa, jolloin kertoja on vallankahvassa, ja milloin ja miten ote siitä kirpoaa.

Alla on avattu kirjan tapahtumia, jotka eivät kerronnassa ilmene tässä järjestyksessä eikä näin suoraan.

Jos et halua lukea pitkäpiimaista selitystä juonesta, henkilöistä ja teemasta niin voit vallan mainiosti lopettaa tähän toteamukseen: "Vallan hinta" on nobel-tasoinen teos, se paljastaa jotakin olennaista vallasta, ja mitä valta ei ole, ja otteen karvaan kirpoamisen vallankahvasta.

Juoni ja henkilöt (älä lue, olen kirjoittanut tämän itseäni varten)
Kertoja pysyttäytyy nimettömänä, mutta kirjan keskivaiheilla paljastuu Ralph Singhiksi, mutta oikea nimi lienee Ranjit Kripal Singh. Hänen isänsä on saaren intialaistaustaisia asukkaita, ja äitinsä kuuluu saaren rikkaaseen sukuun, joka omistaa Bella Bella virvoitusjuomatehtaan. Ralphin eno omistaa tehtaan ja on upporikas, hänen poikansa Cecil on vain hieman vanhempi kuin Ralph. Cecil alkaa röyhistellä rikkaudellaan. Ralphilla on suhde Cecilin sisareen Sallyyn, joka on siis Ralphin serkku.

Ralphin isä Kripal Singh on sivistynyt lähetyssaarnaaja ja opettaja, mutta huonosti palkattu, ja nöyryytetty, hän inhoaa vaimonsa sukua. Isä sinnittelee opetusministeriössä töissä, mutta kimmastuu lopulta ja osallistuu lakkoon, ja on pian kansanliikkeen johtaja, ja muuttaa viidakkoon. Siellä hän vaihtaa nimensä Gurudevaksi. Viidakossa hän lyöttäytyy yhteen kuljetusyrittäjän lesken kanssa, leskellä on poika Dalip. Isän kohtalo tuottaa kertojalle paljon häpeää. Isä vangitaan myöhemmin, ja hän pääsee vapaaksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Cecil pröystäilee rahoillaan, ja leikkii gangsteria, hän etsii Dalipin käsiinsä ja usuttaa Dalipin ja Ralphin toistensa kimppuun. Kumpikaan ei tapa toisiaan. Cecil sen sijaan joutuu rappiolle. Cecilin isä jakaa testamentissaan rahat koko suvulle. Cecilille jää virvoitusjuomatehdas, joka tekee lisenssillä Coca Colaa, se menee vararikon partaalle, ja Cecil menettää Coca Colan lisenssinsä.

Isabellan väestö on monikulttuurista ja -rotuista, syrjintää ei ole vahingollisessa mielessä (lukee kirjassa, ei ole oma mielipiteeni), mutta mustat ovat heikoimmassa asemassa, mutta välillä myös intialaistaustaisia häiritään.

Koulutus ei ole keino saada parempaa sosiaalista asemaa (joka on minusta kiinni suvusta, rahasta ja taustasta), joten koulut ovat avoimia kaikille, mutta kaikki eivät opiskele tosissaan. Kertoja ahkeroi koulussa yrittäen peittää koulussa kaiken häpeän, mutta pienellä paikalla, mikään ei pysy salassa. Ralph alkaa pelata krikettiä, jotta saisi sosiaalista arvostusta. Kirja osoittaa sosiaalisten suhteiden kudelman ja siinä esiintyvän valtapelin. Tässä bloggauksessa ei asia luonnollisesti tule ilmi. Joka tapauksessa Ralphin luokalla on Brownee -niminen musta, josta myöhemmin tulee sosialistijohtaja, ja Ralph rahoittaa puolueen toimintaa ja painaa sen lehteä. Brownee ja Ralph lähtevät toisen maailmansodan jälkeen opiskelemaan Lontooseen, he elävät kuitenkin erillään toisistaan Lontoossa.

Ralph asuu Shylockin omistamassa asunnossa (alkuperäinen Shylock  on Shakespearen Venetsian kauppias -teoksessa koronkiskoja). Ralph tuntee ulkopuolisuutta Lontoossa, ja hän tapaa opiskeluoikeutensa menettäneen turkkilaisen Sandran. He menevät naimisiin maistraatissa ja muuttavat Isabellaan, missä Ralph onnistuu rakennusbisneksissään (rakentaa ja myy kokonaisen esikaupunkialueen), ja he rakentavat itselleen hulppean talon. Ralphin äiti oli varoittanut seka-avioliitosta. Suhde perustuu kertojan mukaan puhtaasti "sukupuolisuuteen", kertoja kuvaa paljon Sandran etuvarustusta ja sen ulokkeita, joita Sandra mielellään maalaa huulipunallaan. Sandra, joka halusi tulla rikkaaksi, ei välitäkään saavuttamastaan rikkaudesta eikä asemasta, ja riitelee kaikkien kanssa. Lisäksi Sandra kertojan mukaan rapistuu sängyssä, kuten kaikki naiset (kirjoittajan mukaan), joiden yhteiskunnallinen asema kohoaa. Sandra lähtee yllättäen saarelta. Kun vaimo lähti, Ralph ajautuu politiikkaan, missä kirjoittajan mukaan he saavat kaiken helposti ja huijaamalla. Siirtomaa itsenäistyy ja Brownee on vallan kahvassa. Ralphilla olisi valttikortit käsissään, hän on kuitenkin passiivinen. Lopulta arki koittaa politiikassakin. Ralphista leivotaan syntipukki ja joutuu sivuraiteille ja pakotetaan lähtemään vapaaehtoiseen maanpakoon.

Kunnia, kunnioitus ja häpeä
Kunniaa ja häpeän tuntemista selvitetään romaanin toisessa osassa. Pienessä yhteisössä kaikki on lopulta kaikkien tiedossa, siellä yllättävistä asioista saa kunnioitusta, mutta myöskin häpeää tunnetaan, ja siitä vaietaan. Naipaul on sanallistanut sanattomat tunteet. Kerronta on monitasoista ja ajallisesti käsittelee useita aikatasoja, mutta ne linkittyvät saumattomasti.

Valta, vallan saaminen, menettäminen ja realiteetit
Isabellan sosialistit saivat vallan vaaleissa helposti. Ralphin mukaan huijaamalla. Voiton jälkeen alkoi kateus. Sivuraiteet ilmestyivät nopeasti ja peruuttamattomasti.
"Paluu saarelleni ja poliittiseen elämään on mahdotonta"  s. 10. Samalla sivulla todetaan kirjan lopussa ilmenevä seikka: "Meiltä puuttuu valta. Me erehdymme pitämään sanoja ja suosion huutoja valtana; me olemme mennyttä heti kun hämäyksemme paljastuu". Tähän viitataan uudestaan sivulla 247 "se oli viattomuuttamme että aluksi me pidimme suosionosoituksia ja hienhajua ainoana vallan lähteenä. Pian me huomasimme että olimme riippuvaisia roskaväestä ja että meidän otteemme tästä roskaväestä oli sanoihin perustuva ja tästä syystä epävarma".  Tämän takia pelkästään kirja on loistava, ei kannattaisi olla riippuvaisia roskaväen mielipiteistä, ne eivät rakenna sopua, eivätkä luo hyvinvointia, tämän huomaa moni liian myöhään, jos silloinkaan. Ralph kertoo, että hänellä on englantilais-dandyn maine, dandyllä on monta merkitystä, myös keikarin.

Sosialistit saivat vaaleissa enemmistön, ja Ralph kokee että liian helposti. Kuten aiemmasta ilmenee, sanat ovat sanoja eivät vielä eivätkä koskaan tekoja. Saarella on kaakao- ja sokeriruokoplantaaseja. Mitä tapahtuu, jos plantaasit kansallistetaan? Ainakin jo kansallistamisvaatimusten jälkeen sokeriruot poltetaan, se ei lisää vaurautta. Bauksiittisopimusta ulkomaisten kaivosyritysten kanssa ei ole helppo neuvotella.  Roskaväkeä ovat minusta myös ne ulkomaiset sijoittajat, jotka tuovat tehtaitaan saarelle. Raaka-aineet ja koneet tuodaan, tavara on epäkuranttia ja kallista ja saadut rahat viedään kotimaahan tai ainakin omalle pankkitilille.

Suomeksi kirjan nimi on Vallan hinta, mikä minusta aika huonosti kuvaa kirjan sisältöä. The Mimic Men ehkä kuvaa kertojan omaa persoonaa, jota hän ei minusta näytä missään vaiheessa, ei lapsuudessaan, ei koulussa, ei opiskeluaikanaan Lontoossa, ei avioliitossaan, ei poliittisessa elämässään eikä sen jälkeen kirjoittaessaan kirjaansa.

****
Sir Vidiadhar Surajprasad Naipaul (s.1932) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2001. Hän on syntynyt Trinidadissa, asuu Englannissa ja on intialaista sukujuurta. Olen blogannut Naipaulin teoksesta Joki tekee mutkan NÄIN.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti