tiistai 2. elokuuta 2016

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja



Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, 2012, kolmas painos 2016, sivumäärä 330.

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja on dystopia. Maailmasta ovat talvet hävinneet, makea vesi on loppumassa, meri on noussut metrejä. Sodat ovat riivanneet maailmaa, jossa pidetään hyönteishuppua ja säännöstellään vettä.  Kirja tapahtuu Uudessa Qianissa Kuusamossa Skandinavian Unionin alueella. Maailma minusta muistuttaa monien filmien kuvaamaa todellisuutta. Maailma on katastrofien ja sotien kautta mennyt rikki, totalitarismi kuristaa, ihmisiä kontrolloidaan. Jätteitä kerätään ja ollaan köyhiä. Yhteiskunnassa on sekä valtaeliitti, joka voi vangita ihmisiä että salaisuuksia, joita ei saa paljastaa. Nuori polvi löytää sattumalta tietoa menneisyydestä. Juonikuvio on paljolti sama kuin  monissa tieteiselokuvissa (Star Wars episode 4:ssa, Apinoiden planeetassa, Star Wars episode 7:ssa, Wall-E:ssä) ja hieman samanlainen kuin Jukka Parkkisen teoksessa Sinun tähtesi, Allstar.

Teemestarin kirja on silti äärimmäisen hyvä kirja, vaikka sen juonikuvio onkin monesti käytetty.

Päähenkilö on täysi-ikäiseksi (17 v) tullut Noria Kaitio, teemestarin tytär, jonka äiti Lian on tutkija ja isä on teemestari. Teen valmistamiseen ja juomiseen liittyy rituaaleja ja tapoja, jotka periytyvät teemestarilta hänen oppipojalleen. Noriasta tulee teemestari, vaikka hän on oppityttö. Teemestari Kaitiolla on salaisuus, jota hän ja hänen edeltäjänsä ovat varjelleet koko elämänsä. Tunturin sisällä luolastossa on makean veden lähde. Diktatuurin sotilaat epäilevät, että Kaition teetä ei tehdä merivedestä puhdistettuun säännösteltyyn veteen. Talossa on "ratsia", jossa puutarha kaivetaan ylösalaisin ja kämppä myllätään. Mitään ei löydy, mutta epäily jää.

Diktatuurin sotilaiden tullessa yhä kiinnostuneemmaksi Teemestarin talosta äiti lähtee tutkijaksi yliopistoon. Majuri Bolin on ollut teemestari Mikoan lapsuuden ystävä, mutta pystyykö hän pitämään uteliaat sotilaat poissa teemestarin talolta.

Sanja on Norian lapsuuden ystävä. Hän  ja Noria kaivavat entiseltä muovitavaroiden kaatopaikalta muovia, korjatakseen muovisia vesileilejä. He löytävät VHS-kasetteja, joita he eivät saa toimimaan, mutta hopeanväriset kiekot alkavat paljastaa menneisyyden salaisuuksia...

Täysikäistynyt Noria valmistuu Teemestariksi, isä kuolee ja äiti lähtee kauas pois. Noria ei ole valmis Teemestarin vastuuseen ja tekee peruuttamattomia virheitä, joista ratkaisevin on lähteen salaisuuden paljastaminen. Kirjan henkilöistä Sanja on ristiriitaisin, pohdin jo alusta saakka, kenen puolella tyttö on? Lukija voi päättää onko hän Norian tosiystävä vai petturi. Noria on haihatteleva hölmö, joka ei tottele isänsä ohjeita, eikä menettele niin kuin äiti ehdottaa. Hänellä on yksi tehtävä: varjella vettä, tähänkään hän ei siis pysty. Hän pettää teemestarien klaanin, vedet menevät diktatuurin käyttöön.

Kirjan kannessa oleva  sininen ympyrä maalataan  vesirikollisen oveen. Se ilmestyy myös  Norian oveen ja lopputulos on ankea, mutta aina on toivoa, joskin lopun voi ymmärtää eri tavoin,

Kirjan kieli on kaunista, kirja oli nopealukuinen ja jännittävä.

Maailma on hyvin esitelty. Katastrofien seurauksena merivesi on huuhtonut makean veden altaat. Ilmeisesti osa maasta on saastunut tai sitä pidetään saastuneena. Vesi on vallan väline. Paarmoja ja muita hyönteisiä pörrää ihmisten ympärillä, joilla on huput suojana. Minusta kirjassa on paljon ristiriitaisuuksiakin. Täysi-ikäisyyteen liittyy suoritettava ylioppilastutkinto, eli luulisi diktatuurin romuttavan ensin kaiken opin. Lisäksi Teemestari-filosofia kaikessa hienoudessaan vaikutti hölynpölyltä, ja sopi aika huonosti ankeaan kyläyhteisöön, mutta oli hyvä raami tarinalle.

Teknologia oli kahdentasoista. Henkilökohtainen viestin ja siihen liittyvä sormenjälkitunnistus tuntuisi osoittavan korkeaa teknologiaa, mutta edelleen luulisin kaikkea viestintää kontrolloitavan ja kuunneltavan. Helipyörät tuntuivat epäuskottavilta, miksi  normaalia pyörää pitää avittaa aurinkovoimalla, eivätkö paneelit  paina paljon. Raaka-aineista oli puute ja metallia on maailmassa vähän, mutta miksi teemestarilla on talossaan paljon tuulikelloja, jotka valmistetaan metallista? Muuten tunnuttiin teknologisesti olevan kuin keskiajalla, elettiin  kädestä suuhun ja alkeellisesti

Diktatuuri teloittaa kirjoissa vesirikokseen syyllistyneitä ihmisiä. Oletettavaa olisi, että myös kidutus ja muunlaiset valvontamenetelmät olisivat käytössä, koska ihmisiä teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä. Noria ja Sanja saivat kirmailla täysin vapaasti, eikä Teemestarilta oteta tietoja väkisin.

Kaiken kaikkiaan hyytävä teos, jonka jälkeen arvostaa veden tulemista hanasta.

Kirjan opetus: Salaisuus täytyy pitää, muuten se tihkuu tietoon. Salaisuus säilyy vain sielun sopukoissa, sitä ei voi supista muille.

Tästä ovat miltei kaikki vuoden 2012 toiminnassa olleet kirjablogit bloganneet
Aamivirkku yksisarvinen
Booksy
Kannesta kanteen
Kirjakaapin avain
Kirjasähkökäyrä
Kirsin kirjanurkka
Kujerruksia
Morren maailma
Upotus

2016 heinäkuussa Omppu Martin on täällä analysoinut varsin hyvin kirjaa, ja myös salaisuutta ja sen pitämistä, tai tässä tapauksessa kertomista eteenpäin, mikä oli suurin piirtein ainoa asia, mitä Teemestari ei olisi saanut tehdä.
*****
Emmi Itäranta (s. 1976) kirjoittaa teoksensa Ison-Britanniasta, Teemestarin kirja herätti sangen laajaa huomiota ja pokkasi sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Nuori Aleksis –palkinnon.

12 kommenttia:

  1. Tätä kirjoitustasi odotinkin, kun kerroit sen aiemmin ilmestyvän nyt elokuussa. Olen kyllä niin samaa mieltä siitä, että tämä on todella hieno romaani ja esikoisromaaniksi hurja suoritus. Vaikka tuo kuvasto ei sinänsä ole mitenkään uutta, kuten tuot esiin, niin käsittelytapa on tosiaan siitä huolimatta hyvin tuoreen tuntuinen. Kiitos myös linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista ja kiitokset myös Emmi Itärannalle, jonka kirja oli kyllä hyytävän hyvä.

      Poista
  2. http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2012/12/teemestarin-kirja.html
    Tämä oli mielestäni vuoden 2012 paras kirja. Vesi tulee koko ajan arvokkaammaksi. Valtamerien likaaminen muovilla aiheuttaa hirveät tuhot kaloille, linnuille, ihmisille ja eläimille. Samalla lämpötila kohoaa koko ajan ja vedet haihtuvat. Arvokkaista lähteistä tulisi pitää hyvä huoli.
    Näin telkkarissa tuollaisen aurinkoenergialla lentävän lentokoneen. Paneelit olivat siipien päällä. Ihailen keksijöitä, vaikka keksintöjen ikä lyhenee koko ajan, kuten on käynyt levyille, cd-levyille, videonauhoille ja dvd-elokuville, muistilevyille, muistitikuille ym. ja niistä kertyy valtavasti romua. Säästetään paperia, mutta me hukumme tähän tietokoneiden ja muiden laitteiden romuihin. Ne valmistetaan kestämään juuri sen takuuajan.
    Tämä kirja sisältää vakavia aiheita, jotka on sujuvasti upotettu kirjan tarinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Linkkasin jutun tähän.

      Aurinkoenergialla toimiva lentokone taisi kiertää maapallonkin.

      Pienet muovinsirut ovat kuormittamassa valtameriämme.

      Poista
  3. Tätä ovat niin monet kehuneet, että kirja alkaa olla pakko lukea pian (bloggaaja vm. 2007), etenkin kun dystopia taitaa kantaa tyylikkäästi koko kirjan läpi.

    Hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin yllätyin että tunnelma oli ankea ja jännite pysyi yllä. Tässä olisi minusta ollut mahdollista jatkaa ... kirjassa cd-levyillä ilmenee tietoja joita ei viedä loppuun ...

      Poista
  4. Tässä kirjassa on jotain hyvin hienostunutta, sellaista teeseremonian arvokkuutta ja tyyneyttä kauheista oloista huolimatta.
    Luin tämän silloin kirjan ilmestyttyä, en ole blogannut.
    Viime talvena luin Itärannan uuden kirjan Kudottujen kujien kaupunki, Se ei minusta yltänyt esikoisen tasolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itärannalta en ole muuta lukenut. Totta Teemestari jutussa oli paljon itämaista hienovaraista ja tyyneyttä kuten kirjoitat ja sisääntulossa pitää kumartua ... minusta hölyn pölyä diktatuurissa, mutta äärimmäisen hyvä tarinan raami... Lohduton teos.

      Poista
  5. Minä kuulun siihen pieneen vähemmistöön, jolle tämän kirjan 'suuruus' ei oikein avautunut. Kerronta oli toki kaunista, mutta juoni ei vienyt mukanaan. En ole dystopioiden ystävä, ehkä se vaikutti asiaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta juoni ei minusta johtanut mihinkään.

      Minua haittasi se, että mikään ei lopulta johtanut mihinkään, ja toisaalta se, että maailmaa ei oltu rakennettu "valmiiksi", eli siinä oli minusta paljonkin ristiriitoja.

      Poista
  6. Teemestarin kirja teki minuun vaikutuksen. Ekodystopiana se säväyttää ja herättää. Loistava kirja. Scifit eivät kiinnosta minua, mutta dystopiaa luen mieluusti. Loppu ei johtanut mihinkään, mutta pidin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Kirjalla on ollut paljon ystäviä, eli se on ollut hyvä kirja.

      Poista