tiistai 5. heinäkuuta 2016

Jens Lapidus: Vip-Rummet



Jens Lapidus: Vip-Rummet, 2014, (suomennettu nimellä VIP-huone), 472 sivua.

Vip-huone on Jens Lapiduksen (s.1974) kuudes dekkari ja ensimmäinen "uutta sarjaa". Luin dekkarin ruotsiksi ja loppuun Ruotsissa. Kieli on rakenteeltaan helposti luettavaa, mutta sanoja ei aina löydy suomenkielisistä sanakirjoista, Lapidus käyttää paljon verbiä kliva (böjas: kliva kliver klev klivit) verbiä paljon eri "pre(post)positioiden" kanssa. Myös substantiivia Grej viljellään paljon, mutta lukeminen oli erittäin sujuvaa.




Minulle kirjasta oli  iso apu pärjätä taannoin Tukholmassa, sillä kirja on varsin tuore ja sisältää kerronnassaan paljon havaintoja nyky-Ruotsista ja siinä on mainintoja eräistä metroasemista ja paikoista. Tämän valokuvan olen ottanut lähellä Kungträdgårdenin metroasemaa, ja rakennus, joka heijastuu ikkunasta kuninkaan. Luin kirjan loppuun Grand Hotellin lähellä rannassa.

Kirjan juoni ja henkilöt
Vip-huoneen juoni, vaikka koostuu useista näkökulmista, nivoutuu hyvin yhteen. Keskeisintä on ravintolan VIP-huoneessa rellestävän nuoren "finanssineron" Philip Schalen kidnappaus. Kidnappaus on poikkeuksellinen sikäli, että lunnaat (16 miljoonaa kruunua) vaaditaan uhrilta itseltään rahan siirtoina Thaimaahan, "Finanssineron" ensimmäinen miljoona ansaittiin hyväksikäyttämällä nörtti Kevin Anderssonin applikaatiota. Uhrin isä, kuningaskunnan kunnianarvoisen kuohukermaan kuuluva Carl-Johan Schale pyytää yksityisen asianajotoimisto Leijonin johtajaa Magnus Hasselia selvittämään pojan katoamista. Tehtävän saa toimiston nuoremmasta kaartista ahkera liikejuristi Emelie Jansson. Parikseen hän saa pienen taivuttelun jälkeen kahdeksan vuoden vankillassa olon jälkeen Teddyn eli Najdan Maksumicin. Teddy yrittää sinnitellä lain oikealla puolella, mutta hänellä on velkoja maksettavanaan. Teddyn isä on muuttanut Belgradista 1970-luvun lopussa Ruotsin kansankotiin. Perheessä on kolme lasta, Teddy on heistä keskimmäinen. Isä on ollut yksityisyrittäjä niin kotona kuin työelämässä. Vaimo on kuollut ja verotarkastus on tehnyt tuhoja isän ravintola-alan yrityksessä. Emelietä taustoitetaan vähemmän, mutta sarjasta tulee luultavasti kolmen kirjan mittainen, joten Emelian taustoituksen aika varmasti tulee.

Kirjassa on tarinaan suoraan "liittymätön" Cecilian näkökulma. Hänen aviomiehensä Mats on kidnapattu ja hänen tietokoneensa halutaan, tätä ennen kämppä on poltettu, Matsilla ja Cecilialla on kaksi mukavaa lasta Lillan ja Benjamin, ja Matsilla on yksi ikävä salaisuus. Myös Teddy liittyy tarinaan, mutta ei Matsin salaisuuksiin ja addiktioihin.

Philipillä on rikkaita "kavereita", jotka hengailevat päihteisissä pintapaikoissa. Samaan aikaan Philip on sadistisen jokerinaamari miehen armoilla, joka pahoinpitelee Philipiä henkihieveriin. Itse rikokset eivät ole miellyttävää luettavaa.

Uhrin isä Carl-Johan ottaa vastaan ihmisiä omassa mukavassa asunnossaan

"Det första man som besökare slogs av när man klev in i våningen var förmodligen att man stod öga mot öga med en zebra. Att ha ett uppstoppad zebrahuvud pä väggen var inte direkt vanligt i Stockholmsvåningar, även om det så klart förekom hos människor som var intresserade av riktig jakt".  s. 99. Oli asunnossa muitakin metsästysharrastuksen muistoja kuin seepran pää, seinällä killui monta muutakin villieläimen päätä, jotka oli metsästetty Namibiassa.

Tarinaan on ympätty myös takauma vankilasta neljä vuotta sitten. Yllättäen vyyhdin pätkät lujittuvat hienoksi tarinaksi, josta pidin. Tarinassa tapahtuu myös tappo ja siihenkin vyyhtiin löytyy oikea syyllinen.



Tukholman Åhlensista ostin myös seuraavan lapiduksen eli STHLM Deleten (ochså på svenska), suurin kielellinen onnistuminen tapahtui Åhlensin kassalla, joka kysyi, onko minulla kanta-asiakaskortti (ei siis ymmärtänyt puheestani, että asun hieman idempänä Tukholmasta). Selasin kirjaa niin Emelien ja Teddyn tarina jatkuu. Bloggaus kakkososasta täällä. Päättöosa on blogattu TÄÄLLÄ

Lapidus oli kirjannut eri henkilöiden näkymiin paljon "ruotsalaiseen yhteiskuntaan" liittyviä ilmiöitä, joista kiinnostavimmat oli asianajotoimistojen tolkuton työmäärä, eli 3000 tuntia vuodessa. ensimmäisen maahanmuuttajapolven kotoutuminen, naisvartijat vankilassa ja ruotsalainen vankila, ainakin tuomiot tuntuvat olevan suomalaista tasoa pidempiä, ehdonalaiseen pääsee myöhemmin, koulutus, koulutuksen saatavuus, ahneus, piilosovinismi ja minusta piilorasismi, ...

Kirsi on tuoreeltaan blogannut suomennoksesta NÄIN.

6 kommenttia:

  1. Olen aivan eri mieltä - niin huono kirja, että lukeminen oli työn ja tuskan takana. En ole tosin muistakaan Lapidusin kirjoista pitänyt, vaikka mainitsemasi yhteiskunnalliset teemat ovat tärkeitä ja kiinnostavia. Niiden vuoksi olen kai muutaman kirjan jaksanut kahlata läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok.

      Ostin tämän Suomesta. Minulla kirjalla oli iso välinearvo, sillä jouduin olemaan hieman tavallista pidempään paikalla ja hoitamaan asioita ruotsiksi, joten piti lukea muistin virkistämiseksi mm. keskeinen sanasto (lukiokirja, mistä oli lopulta aika vähän hyötyä).

      Minusta kyllä kaikki se, minkä näin kadulla, tunnelbanassa ja lähiöissä, -kävin aika monessa paikassa oli osin kuvattu kirjassa. Tämä ei ole siis totta vaan minun mielipiteeni. Luultavasti Ruotsissa on olemassa taso, missä rahaa tehdään kyseenalaisin keinoin. Samoin pitää paikkaansa myös lakifirmoihin, koulutukseen.
      Minulla on varsin lyhyt piipahdus lännenpänä, mutta miltei kaikki tunnelbanan lipunmyjät ja taksikuskit olivat monennen polven muualta tulleita minusta halu kotoutua on. Lisäksi selvisi muutakin halusta ja kyvystä kotoutua tyttöjen osalta. Osa kaduilla kerjäävistä puhui myös suomea. Aika moni kaljaa kittaava tölkkihemmo oli Suomituristi. Itse en mennyt kittaamaan olutta.
      Ruotsi kuten Suomikin on erilainen paikka eri osissa maata. Jotkut Tukholman piirteet on näkyvissä minusta myös Helsingissä.

      Poista
    2. En epäile, etteikö Tukholmassa olisi tuollainen todellisuus olemassa. Yhteiskunnallisten teemojen vuoksihan olen ylipäätään Lapidusia lukenut. En vain pitänyt kirjasta (enkä muistakaan kirjailijan teoksista) romaanina, siis kielestä, henkilöistä ja muusta sellaisesta.

      Poista
    3. En ole koska lukenut Lapidusta ja minusta naisen tappo oli turha episodi enkä oikein ymmärtänyt Saran asennetta Matsin toimintaa kohtaan.

      Kirjassa ilmeni myöskin Ruotsin oikeuslaitoksen ns. Kovemmat tuomiot.

      Asun itse asiassa nykyisin Turussa, jossa myöskin asuinalueet on eriytynyt pitkälti tulojen mukaan.

      Minusta maailma näyttää hieman erilaelta lähiössä illalla ja yöllä.

      Kieli on todella yksinkertaista, mutta olen huomannut, että kommunikointi onnistuu paremmin pitämällä asiat riittävän yksinkertaisena.

      Kävin myös lähiökirjastossa ja siellä oli minusta aika erikoinen setti suomenkielisiä kirjoja...

      Poista
    4. Jep, pienituloisena olen itsekin kokenut lähiöasukas. Tälläkin hetkellä asun tyytyväisenä erityisen huonomaineisessa taloyhtiössä ja olen ihan hyvää pataa kaikkien naapurien kanssa. Aina olen kulkenut ulkona myös illalla ja yöllä. ;)

      Joskus Norjassa asuessa ihmettelin, millä ihmeen perusteella sielläkin oli valittu kirjaston kokoelmaan suomenkielisiä kirjoja.

      Poista
    5. Itsekin ihmettelin, koska Suomessa ei niitä lueta. Oli siellä toki pari Remestä ja Reijo Mäkeä...

      Poista