Cormac McCarthy: Tasangon kaupungit, WSOY 2015, alkuteos Cities of the Plain, 1998, suomentanut Kaija-Mari Sivill , sivumäärä 350, joista tekstiä 332, lopussa on espanjankielisten "vuorosanojen suomennokset".
Cormac McCarthyn rajatrilogian päätösosa Tasangon kaupungit on kerronnaltaan ja ideologialtaan ykkösosan Kaikki kauniit hevoset ja Toiseen maailmaan kaltainen. Edellisten osien sankarit ovat varttuneet mutteivat viisastuneet. John Grady Cole ja Billy Parham ovat alkukohtauksessa kapakassa, missä "kulahtaneet puolipukeiset huorat katsoivat heitä kulahtaneilta sohviltaan."
(Anti?)sankarimme ovat karjapaimenina ja heillä keskustelu menee usein näin:
Minne ne meni?
Ne lähti
Paljonko kello mahtaa olla?
En tiiä
John Grady on edelleen hyvä hevosenkäsittelijä ja tekemisissään pakkomielteinen. Nyt hän yrittää kouluttaa tammaa itselleen.
Vapaa-aikana karjapaimenet ajavat Meksikon puolelle ja käyvät ryypiskelemässä ilotaloissa. Keskustelut ilotalon naisten kanssa ovat "korkeatasoisia":
Mulla on tippuri
Ei haittaa mull on kans
Näitä iltoja seuraavat päivät töissä. Eräs mies lähettää tänne kaksivuotiaan tamman, jonka meinaa antaa vaimolleen lahjaksi:
Onko se kesytetty?
Vaimo vai tamma
Kahdeksan viittä vastaan ettei kumpikaan s 50.
John Grady on hevosmies, ja tietää hevosista kaiken. John Grady huomaa hevosen korvan liikkeestä, että sen kavio on halki.
Ryyppyretket Meksikoon jatkuvat, suurin käänne tarinassa tapahtuu kun John Grady näkee nuoren epileptikkohuoran ja hullaantuu 16-vuotiaaseen Magdalenaan White Laken huoratalossa. Muut ilotalon naiset kammoksuvat Magdalenaa, koska Magdalenalla on epilepsia. Ilotaloa vartioi raaka veitsimies Eduardo. John Grady maksaa ensimmäisestä yöstä Magdaleenan parittajalle 86 dollaria (kaiken mitä hän sai raavittua kasaan, tällöin rahan arvo on ollut toisenlainen). Vaikka hän myy aseensa hänellä ei ole varaa palveluksiin, mutta käy norkoilemassa paikassa. John Grady ehdottaa Billy Parhamille, että tämä menee hieromaan kauppaa Magdalenasta. Eduardo, kuten Billy Parham pitää John Gradya pähkähulluna. Hän kuvittelee onnellisen lopun sinne, missä sitä ei ole. Eduardon mukaan huorat ovat talossa vapaaehtoisesti, eikä hän ole ihmiskauppias. Hän on tosin rahoittanut "uran alun" ja tytöt ovat velkaa hänelle. Myöhemmin ilmenee, että kaikki on valhetta, tyttö on päätynyt parittajalle pelivelkana 13-vuotiaana. Tyttö on raiskattu useasti. Hän on paennut ensin luostariin, mutta abbedissa on hänet uudelleen myynyt, karkaaminen poliisin luo ei ole auttanut, tyttö on ollut poliisien mielivallan ja himojen kohteena, kunnes hänet on myyty uudestaan Eduardolle ...
Kuten kahdessa aiemmassakin osassa, miehet vierailevat Meksikossa, jossa valitsee vahvimman laki. Tässä maailmassa mikään ei pääty onnellisesti, tämä on todella traagista ja vaikuttaa voimakkaasti....
Kirja tapahtuu toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1952 New Mexicossa ja Meksikossa. Hevoset ovat tärkeitä, mutta autolla kuljetaan pidemmät matkat. Tämä oli siis Cormac McCarthyn rajatrilogian päätösosa, olin ylimielinen ykkösosan Kaikki kauniit hevoset kohdalla (bloggaus täällä) ja ironinen kakkososan Matka toiseen maailmaan kohdalla, bloggaus täällä. Tämä osa oli traagisin osa. Ihmiskauppa, itsensä myyminen, kaikki oli kerrottu hyvin pelkistetysti, moralisoimatta varsin karkeasti. Kirjan dialogit olivat joko hauskoja tai lopussa koskettavia. Ihmisen 'pelastusretken' ymmärrän ja pidän sitä inhimillisenä toisin kuin edellisten osien lapselliset suden viemiset tai vaan pelkän huviretken.
Cormac McCarthyn raja-trilogiassa ruoho on rajan takana verisempää.
****
Cormac McCarthy (s.1933) on amerikkalainen arvostettu kirjailija, joka voitti Pulizer-palkinnon vuonna 2007 teoksesta Tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti