tiistai 8. lokakuuta 2013

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu


Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu, Tammen keltainen kirjasto, 2009 sivuja 352, kansi Laura Lyytinen. Englannista suomentanut Leena Tamminen, julkaistu 1982

Päähenkilö ja tarinan minä on noin kolmekymmentävuotias mainos- ja käännöstoimiston nimettömäksi jäävä miesosakas, jonka "makaamis"kokemuksia aluksi ja paljon mainitaan. Teoksen perusväritys on näennäisen harmiton hengailu virikkeiden viemänä. Viettejä tyydytetään polttamalla neljäkymmentä tupakkaa päivässä viskiä ja muita alkoholijuomia juoden, ja sitten illalla maataan jonkun naisen kanssa. Ensiksi partnerina on opiskelijoiden kimppakiva, jonka tahallista auton alle jäämistä päähenkilö suree enemmän kuin avioeroaan. Avioeron jälkeen päähenkilö löytää heti sängynlämmittäjäkseen korvanaisen, joka toimii osa-aikaisena puhelintyttönä. Tämä ei kuitenkaan liity mitenkään muuhun juoneen, jota ei sanottavasti ole. Lampaista (oikeista) puhutaan luvussa 32 kolmen sivun verran, eli päähenkilö käy lampolassa, ja samalla kerrataan, miten lampaat "elävät", lammasesitys saa arvosanan tyydyttävä, mitään isompaa virhettä en huomannut, mutta kovin lyhyt esitys oli. Suuri lammasseikkailu sen sijaan saa heikon arvosanan.

Tapahtuma-aika on 1978 ja päähenkilö on syntynyt 24.12.1948 ja tarinan tapahtuessa hän on kolmikymppinen. Teoksen ihmiskuvan terveellisyydestä monine päihteineen voi olla montaa mieltä ja onko puhelintyttöys harmiton, hyvä tai edes hyväksyttävä ammatti, minä se teoksessa esitetään, "makasi yhden tai kahden miehen kanssa viikossa ja ansaitsi sillä kuukauden elannon, puolet jäljellä olevista öistä hän oli minun kanssani ilmaiseksi".

Romaanissa ratkaistaan arvoitus ja siinä matkustetaan. Korvanainen tulee lämmittämään päähenkilön sänkyä jokailtaisin jumppahetkin kunnes hän poistuu kuvioista, eikä enää esiinny kirjassa. Päähenkilö on yksin ja tupakatkin on loppu, onneksi viskiä sen sijaan riittää.

Juonipaljastukset alkavat ...
Päähenkilön pitää löytää eräs kuvassa esiintyvä lammas, muuten hänen firmansa ajetaan konkurssiin, "Pomo" on päättänyt näin. Tällä rikollisella Pomolla on ollut lammas päässä, joka on ohjaillut tätä. Sisäinen lammas ei ole mikään hyvä juttu, ja pomolla on ikävä verirakko päässä, hänestä on eri sodan aikaisia viitteitä, mitä en blogin luonteen vuoksi avaa tähän.

Päähenkilön matka alkaa Hokkaidoon, joskin suuri aika kuluu rähjäisessä hotellissa korvatytön kanssa tupakkaa kuluu ja olutta ja viskiä juodaan. Teoksen sankarilla on myös naisten lisäksi kaksi miespuolista kaveria J ja Rotta. Päähenkilö päätyy lopulta Rotan mökille, lammasprofessori tulee mökille. Tämä kaveri, jolla on myös ollut lammas aivoissa on "lystikäs veikko". Hänpuhuukaikenyhteenjatätävitsiäonmontasivua. Mitään lammasta ei löydy. Tämän jälkeen päähenkilö hän tapaa Rotan kummissa merkeissä, ja J:n päähenkilö tapaa lopussa.

Jos joku, joka ei ole lukenut kirjaa, tavaa tätä, luulee varmasti, että tämä on huijausta, mutta valitettavasti ei ole, takaan, että näin juoni menee, valitettavasti. Kirja on minusta kaikilla tavoilla alle kaiken arvostelun. Heikkoakin heikompi.
... juonipaljastukset päättyvät.

Kirjassa on paljon kvasiviisauksia, mitkä ovat tyhjänpäiväisyyksiä tai vain mukahienoja:
-Jokaisella esineellä on painopiste (tämä opetetaan Suomessa jo peruskoulun fysiikassa ja ilmankin tietävät, jo kiikkulaudalla oleva pikkulapsi ymmärtää tämän)
-Kaikki kuolevat (eiköhän jo lapsi tajua tämän)
-Pakollinen Nietschze-sitaatti löytyy sivulta 45
Viittaukset länsimaisiin ja venäläisiin kirjoihin luovat muka-älykästä leimaa

Teoksen aikakäsitystä kuvaa hyvin sitaatti henkilöstä, joka meni naimisiin 21-vuotiaana ja erosi 22-vuotiaana
Minä aina vain odotin kunnes kyllästyin odottamaan ja lopulta en vain välittänyt
Tässä siis kuvastuu rakkaus, joka kaiken kestää, ja ihmisen itsekuri odottaa toista, mutta eihän sitä voi mahdottomia vaatia!

Populaarikulttuuria ihannoidaan estotta, puhutaan flippereistä ja levyautomaateista ja viitataan jopa Charlien enkeliin "Farrah Fawcettin nenän nähdessään aivastaa" s.40, Drinkkejä kumotaan esim.
Salty Dog ja Cutty Sark (oikeasti purjelaiva) ja musiikkia kuunnellaan esim. Beatles, Byrds ja Deep Purple, jonka levyn Made in Japan ostin taannoin, mutta livekeikka on 1970-luvun alusta ja osoittaa suurempaa taidetta kuin tämä epäonnistunut tekele.

Minusta tämä on falskia faabelia, aikuisten seksististä kummitussatua.

***
Haruki Murakami on syntynyt 12.1.1949 ja on horoskoopiltaan siis kauris, niin kuin tämän kirjan "sankari" ja Murakamista on Tammen sivulla esittely. Murakami on suosittu, luultavasti hänen länsimaalaisuutensa vetoaa japanilaisiin ja japanilaisuus länsimaalaisiin. Tammen sivuilla lukee: "Myös Murakamin kansainvälinen suosio on huikea, ja yhä useampi uskoo, että jonain päivänä hän vielä saa Nobel-palkinnon". Minusta Suuren lammasseikkailun ja Mistä puhun kun puhun juoksemisesta -kirjan perusteella palkintoa ei tule, tässäkin kirjassa juodaan alkoholia, poltetaan tupakkaa, naidaan, ja huinitaan huolettomina pitkin tienoota ja kyhätään samaan aikaan pseudosyvällinen kummitustarina.  Toisaalta vuoden 2012 palkinnon saaja kiinalainen Mo Yan on kirjoittanut minusta erittäin huonon viinasadun nimeltään Viinamaa, eli kaikki on mahdollista.

Suositan oikeasti jo Nobel-palkittua Yasunari Kawabataa, häneltä olen blogannut teoksen nimeltä Kioto. Sekin on Tammen kirja.


19 kommenttia:

  1. Hih, tämä kirja jakaa mielipiteitä. Minusta tämä oli aivan ihanan sekaisen absurdin vinksahtanut... siskoni ei edes tainnut lukea loppuun. Murakami vaatii kai ihan omanlaisensa, vähän väärällään olevan lukutavan :-) Onneksi on erilaisia kirjoja erilaisille lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna.
      Kirjat ovat hienoja sama kirja herätttää niin monenlaisia tuntemuksia. Kärjistin kyllä mielipidettäni, mutta toisaalta luin sen loppuun eli annoin mahdollisuuden :)

      Poista
  2. Kun joskus luin tämän kirjan, aikana ennen blogia, en tajunnut siitä yhtään mitään. Tuskin tajuaisin vieläkään. Olenko vain hölmö vai eikö kirjaa kuulukaan ymmärtää? Minulta meni kyllä kaikki ihan ohi!

    Minua jossain määrin kiinnostaisi lukea jokin muukin Murakamin kirja, mutta Suuren lammasseikkailun kanssa viettämäni hämmentävä hetki on toistaiseksi estänyt sen. Saapa nähdä.

    VastaaPoista
  3. Murakami on yksi suosikkikirjailijoistani, muttei mielestäni kuitenkaan ihan Nobel-tasoa. Olen lukenut juoksukirjaa lukuun ottamatta kaikki suomennetut Murakamin kirjat ja Suuri lammasseikkailu on mielestäni niistä heikoin: kiehtova ja arvoituksellinen (minun mielestäni ;)), mutta sekava ja hämmentävä. Muut ovat romaanina ehjempiä, vaikka aihepiirit ovatkin usein keskenään samanlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :)

      Kuten Minnalle kommentoin, hieman kärjistin, kerronta on hienoa, mutta kaikki muu minulla tökki. Eniten ehkä naisen asema seikkailussa, muut lammassekoilut olisin voinut ehkä sulattaa.

      Uudempia Murakameja on kehuttu varsinkin tätä 1Q84:a.

      Poista
  4. Suuri Lammasseikkailu on aika heikko poiminta Murakamin tuotannosta. Kaiken lisäksi kyseessä on trilogian kolmas osa. Aiempia ei ole suomennettu.

    Jos kaihtaa Murakamin fantasialla höystettyä maagisrealismia, kannattaa tutustua Norwegian Woodiin. Se on ihan eri maailmasta, sovinnaisempi rakkaustarina.

    Murakamia syytetään usein namedroppailusta ja mukasyvällisyyksistä, mikä on mielestäni vähän outoa ja epäoikeutettua. Vastaavaa syyttelyä en ole kohdannut muiden kirjailijoiden kohdalla, jotka tekevät vastaavia intertekstuaalisia viittauksia.

    Nehän ovat vain osotus Murakamin rakkaussuhteesta länsimaiseen kulttuuriin. Mielestäni Murakamin kirjat olisivat paljon tylsempiä ilman niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Arvioin vain Suuren lammasseikkailun, mutta en muuta. Olen lukenut vain ylistäviä arvioita Murakamista. Intertektuaalisuutta en arvostele, vaan sitä että se oli minusta hyvin teennäistä kuten koko juoni ja päähenkilökin.

      Kuten aiemmin ole todennut 1Q84 on varmasti laadukkaampaa.

      Minua yleensä nyppii tämän itsensä myymisen esittäminen jotenkin hyväksyttävänä, kiehtovana, kauniina ja hauskana, minusta -vaikka en ole asiantuntija- itsensä myyminen tai toisen myyminen ihmisoikeudelliselta kannalta on ehdottoman väärin ja tuomittavaa.

      Poista
    2. 1Q84:n naiskuva lämmittää kyllä paljon enemmän! Se on jopa rajun feministinen. :)

      Poista
    3. :)

      Pitänee varmasti lukea 1Q84, ennen sitä ajattelin haalia käsiini 1984:n, vaikka en tiedä liittyykö se tähän.

      Poista
  5. Mahtava arvio! =D Minäkin olen tämän lukenut, toistaiseksi ainoa Murakamini, enkä minäkään vakuuttunut kovin. Pidän teosta aika keskinkertaisena. Monet ovat kyllä vakuutelleet, että juu juu, heikointa Murakamia, enkä minä olekaan heittänyt kirvestä lopullisesti kaivoon. En ole vain vieläkään saanut palattua kirjailijan pariin; tosin se uusin kiinnostaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Joskus tosin on, että kirjailijalla voi olla yksi täysosuma teoksien teos, ja loput on pelkkää hutia, en nyt osaa nimetä yhtä kirjailijaa, mutta joillakin esim. esikoisteos olla loistava ja sen jälkeen ei enää irtoa.

      Poista
  6. Tämä on lukematta Murakamilta..aion kyllä lukea vaikka vähän tätä arviota lukiessa tulee mieleen, että pitäisikö..en pitänyt juuri lainkaan 1Q84:stä. Jos tämä on yhtään samankaltainen jaarittelevuudessaan, en varmaan pidä, mutta toisaalta monet muut hänen teoksistaan ovat olleet vaikuttavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Ellipsin kommentista päättelin, että tämä olisi jonkun trilogian päättöosa, joten arvio on ehkä liian tyly, mutta siten sen koin.

      Itse asiassa olen tavannut useita japanilaisia ja keskustellut heidän kanssaan, ja he ovat minusta erittäin pidättyväisiä ja konservatiivisia, ja tästä kirjasta on aikaa, se on Kawabatan aikaa ennemminkin, joten kirjan antama kuva ei minusta ole se kuva jonka itse olen saanut. Toisaalta ei kaiken tarvitse olla totta, mutta en lämmennyt tähän keitokseen.

      Poista
  7. Olen lukenut Kafka rannalla ja se oli hyvä kirja. Norwegian woods jäi kesken. Tunnustaa siltä, että Murakami on juuri kuten sanoit mukaälykkään kirjallisuuden rajalla, mutta tällä rajalla ja sen ylittäneitä kirjailijoita on niin paljon,että joskus antaa ikään kuin anteeksi. Uskallanko sanoa, että joskus tuntuu että tätä mukaälykästä on varsinkin mieskirjailijoiden teoksissa, siis sellaista jossa trendikkäät snobbailut ovat niin selvästi kirjassa esillä, ettei lukijan kyllä tarvitse päätään paljon vaivata. Eli viitataan vaikka klassiseen musiikkiin, ruokaan tai juomaan (nyt siis viskiin) ja sitten vielä johonkin kolmanteen tietoalueeseen, kuten vaikka jonkun tuotteen valmistukseen.

    No ja tuo juopottelun ym. kuvaaminen on itsellenikin vähän hohhoijaa alue. Sitä oli viimeisimmässäkin lukemassani niin paljon, etten oikein ymmärtänyt mitä sillä yritettiin sanoa.

    Olen varmaan vähän tosikko lukija.

    Mutta jes, tämmöisiä rehellisiä ja tunteikkaita kirjakokemuksien kuvailuja lisää. Näitä lukee mielellään, sykäyttää aina itseäkin pohtimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Luullakseni Bleue, olen samalainen tosikko. Minun huumorintaju on koetuksella näissä kummitussaduissa, NIemen teokset esim. Populaari musiikkia Vittulanjänkältä on lajiteoksessa hyvä, muilla menee liian pitkälle.

      Kirjat on eri aikaan kirjoitettu kuin niitä nyt luetaan, mutta itsemurha, sodanaikaiset tapahtumat (tässä toisen maailmansodan eräät tapahtumat) ja itsensämyymiset vaativat minusta oikean kontekstin, jossa ne käsitellään sitten joko subjektiivisena kärsimyksenä tai objektiivisesti niinkuin ne ovat, eli kauheita asioita.

      Tunnustan olen tosikko, enkä varmasti muuksi muutu.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta, hymistelen mukana! Ja tosiaan on aiheita, joita en osaa ajatella kevyesti kuvattaviksi. Vaikka kyllä minustakin sen mustanhuumorin ystävä löytyy, mutta sepä vasta onkin taitolaji.

      Poista
  8. Komppaan kaikkia arvostelijoita toteamalla, että Lammasseikkailu on selvästi huonoin lukemani Murakami. Tai siis muut eivät ole olleet yhtään huonoja, vaan toinen toistaan parempia. Absurdeja juonenkäänteitä riittää kaikissa (paitsi Norwegian Woodissa), mutta muissa kirjoissa ne eivät ole ollenkaan häirinneet ainakaan minua. Kehno valinta Tammelta ensimmäiseksi suomennokseksi, mutta eihän sitä aina voi kaikessa onnistua.

    VastaaPoista