lauantai 1. kesäkuuta 2013

Michael Ondaatje: Englantilainen potilas


Michael Ondaatje: Englantilainen potilas, kolmas painos, ensimmäinen painos suomeksi 1993, alkuteos 1992, kymmenen (X) osaa, sivumäärä 315.

Tapahtuma-aika: Toisen maailmansodan loppuvaihe, takaumissa aiemmin 1930-luku
Tapahtumapaikka: Italia, Toscana Villa San Girolamo, vanha aluperin  luostari myöhemmin huvila, jossa paljon huoneita ja iso puutarha sekä takaumissa sekä Pohjois-Afrikan aavikkoseudut Egyptissä ja Libyassa sekä osin myös Englannissa. Huvilassa on kattava lääke- ja muonavarasto, sekä puutarhassa on viljelmät. Miljöö henkii menneiden aikojen loistoa ja patinaa.
Juoni: Juoni kulkee tavallaan kolmessa osassa. Huvilan päivittäisen elämän kuvaaminen, englantilaisen potilaan aavikkotarinat ja traaginen onnettomuus ja tapahtumat jotka johtivat siihen sekä Carvaggion liittyminen asiaan, Kipin ja Hanan menetykset ja tarina.
Päähenkilöt:
Englantilainen potilas, joka on tunnistamattomaksi palanut, ja on muistamaton.jonka henkilöllisyys selviää kirjan loppuosissa eli Saharatutkija Unkarilainen kreivi Ladislau de Almásy. Luultavasti noin 40-45-vuotias. Potilas on Hanan hoidon ja morfiinin varassa.
Kanadalainen sairaanhoitaja (toiminut sodassa) Hana, joka on kaksikymmenvuotiaana on nähnyt ja kokenut menetyksiä ja kuolemia. Hän on jäänyt hoitamaan englantilaista potilasta yksin sairaalaan.
Hanan isän tuttu David Carvaggio, liittoutuneiden tiedustelija, joka kiinnijäätyään joutui kidutuksen kohteeksi ja menetti peukalonsa. Siviilissä Carvaggio on tuntenut Kanadassa Hanan perheen ja Hanan. Carvaggio "ammatiltaan" varas ja naisten mies on noin 40-45 -vuotias. Hänen kohtalonsa sodan aikana liittyy löyhästi Almásyyn.
Intialainen liittoutuneiden joukkojen pioneeri Kirpal Singh eli "Kip" 28-vuotias. Veli on Intiassa vankilassa, johtuen separatistiasenteista. Ollut Englannissa pomminpurkutehtävissä, ja opettajansa lordi Suffolkin menehdyttyä on pestautunut Italiaan pioneeriksi pois Englannista. Kip kokee voimakkaasti sodan loppuvaiheet ja pitää atomipommeja loukkauksena Aasiaa kohtaan.
Sivuhenkilöitä en mainitse erikseen, mutta ne liittyvät henkilöiden kertomuksiin, takaumiin tärkein henkilö on Katherine Clifton, se Almásyn toinen nainen, tai Almasylle ainoa, mutta naimisissa aavikkotutkijan ja vakoojan Cliftonin kanssa. Kirjassa suhteen syntymisen syytä ei avata ollenkaan, mutta on minusta helposti pääteltävissä. Almásy ei ole naimisissa, mutta muut länsimaiset miehet ovat eli Clifton ja Madox. Koska Cliftonilla oli "sotilaallinen" kartoitustehtävä, puolisoiden välissä oli valheita ja Clifton oli poissa "omilla retkillään". Almásyn suhde on lopulta varsin lyhyt, mutta sillä on merkitystä, vaikka oli päättynytkin.

Englantilainen potilas -kirja alkaa englantilaisen potilaan tarinasta löytymisestään. Hän on pudonnut lentokoneen kanssa aavikolle ja palanut tunnistamattomaksi, beduiinit ovat ottaneet mukaan. Potilas on siirretty hylättyyn sairaalaan, paikkaan Italiassa, missä aika on menettänyt merkityksensä, paikka on tavallaan irrallaan ympäristöstään. Eri ihmiset ovat isossa talossa ja puutarhassa, ja keräävät itseänsä kasaan sodan traumojen ja menetysten aiheuttamista sirpaleista, samalla kokemukset muuttuvat tarinoiksi ja elämänvaiheet yhdistyvät. Aavikon tarinat, kuvaelmat kadonneista keitaista, ja luolamaalauksista ovat upeita. Ne täydentyvät useassa keskustelussa. Keskusteluja ylläpitää Carvaggion ja Almásyn osalla voimakas morfiinilääkitys, ensin mainitulla Hanan annostamana, jälkimmäisellä oman käden oikeudella. "Hän hyppää morfiiniveneen kyytiin" VI-osa, "saman morfiinimaan kansalaisina"  "Aina kun keho saa lisää morfiinia aukeaa jokin uusi ovi" IX-osa. "Välillä puhuu ensimmäisessä ja välillä kolmannessa persoonassa, eikä vieläkään suostunut myöntämään olevansa Almásy" s.257. Toisaalta hän ei enää lopussa kiellä olevansa Almásy.

Kirjan kertoja on "kaikkitietävä", mutta kerronta on hellävaraista ja häivemäistä, se ei poraudu päähenkilöiden ajatuksiin asti, vaan kuvaa ulkoisia tapahtumia, tosiseikat tulevat ilmi vähitellen dialogissa tai kertomuksissa. Kirjasta on tehty oscar-palkittu filmi, jossa tarinaa ja sen alkua on muutettu jonkin verran. Filmin tapahtumat on avattu wikipediassa. Kirjassa juoni ei näyttäydy näin suoraan, ja kaikkea ei kerrota, ja filmissä palaneen miehen tarina on keskeinen, tässä Kipin ja Hanan tarina lienee se tärkein. Filmissä myös Carvaggion sormen menetykset näytetään. Kirjassa taas oleskellaan paljon enemmän itse huvilassa tai sen puutarhassa ja keskustellaan tai ollaan hiljaa. Ondaatje kirjoittaa tarinaa kuin impressionistinen taiteilija ohuin pienin vedoin, tai väritäplin täydentää maalaustaan. Eri näkökulmat ovat kuin eri pensseleitä, jotka eri värein luovat enemmän tunnelmia ja herättävät tunteita, kuin tuovat määrättyjä tosiseikkoja, toisaalta kerronnassa on myös kubistisia piirteitä tarinaa tarkastellaan niin monesta eri näkökulmasta. Filmin alkutekstissä on pensseli, jolla maalataan luultavasti ihmishahmo. "Lostin Sayid" eli Naveen Andrews on Kip Singh ja Willem Dafoe "Spidermanin Menninkäinen" on Carvaggio. Filmi päättyy tavallaan kirjan yhdeksännen osan loppuun, kymmenes osa kertoo Kipistä ja Hanasta. Filmin eräs vahvuus on kauniit ilmakuvat autiomaasta.

Englantilainen potilas -kirjassa on paljon kirjallisia viitteitä Kiplingin Kimistä,  Rosvolaakson tyttärestä, Viimeisestä mohikaanista aina Anna Kareninaan asti. Anna Kareniina pettämisen vuoksi, Kim ehkä Kipin vuoksi, Kimhän tapahtuu Intiassa, mistä Kip on kotoisin Kipin velihän on vankilassa asenteistaan siirtomaaisäntiä vastaan. Almásyn elämän tärkein teos on puolestaan Herodotoksen historiateos, joka toimii hänellä ankkurina kaikkeen. Englantilaisen potilaan nimi mainitaan ensimmäisen kerran teoksen puolivälissä yhdessä muiden Sahara-tutkijoiden kanssa. Se, että henkilö on Ladislau de Almásy tulee hiljalleen ilmi Carvaggion epäilyksillä, tarina täydentyy pienin vedoin. Almásyn tarinasta selviää jo aiemmin, että hänen rakastettunsa on todennut "vihaat ja pelkäät nimetyksi tulemista".

Juonen kertominen johdattaisi harhaan, sillä tarinassa tapahtumia tärkeämpiä ovat aivan muut teemat kuten rakkaus, kiintymys, ja menetys, sodan mielettömyys, ihmisten samanlaisuus. Kirjan dialogissakin mainitaan, että sanat ovat tärkeitä, ja naisten mies Carvaggio toteaa, että keskustelu on eroottista. Vaikka englantilaisella potilaalla on ollut eroottinen suhde Katherine Cliftoniin, sitä ei kuvata kirjassa kovinkaan tarkasti. "Olimme siinä jonkin aikaa kuin joku outo patsas ennen kuin aloimme availla kiihkon ovia. Hänen sormensa raapivat jo harvenevien hiuksieni hiekkaa. Ympärillämme oli Kairo ja kaikki sen autiomaat." s.246.

Myös Kipin tarina sytyttimien ja räjähdysten purkamisesta on tärkeä, hänen kiintymyksestään lordi Suffolkiin, englantilaiseen aristokraattiin, jolle Rosvolaakson tyttären Lorna Doonen tarina ja mäyrät ovat tärkeitä ja joka ihminen räjähtää uudentyyppistä sytytintä purkaessaan. Viimeinen osa on Kipin tarinaa, johon Hana nivoutuu. Luvussa tarkastellaan myös sodan lopettaneita tapahtumia. Myös englantilaisen potilaan ja Carvaggion tarina  kerrotaan loppuun asti toiseksi viimeisessä osassa, mutta tulevaisuus on nuorten eli Kipin ja Hanan, ja heidän välillään väreilee.

Michael Ondaatjen Englantilainen potilas on perustellusti eräillä klassikkolistoilla, se on kerronnaltaan ja olemukseltaan erilainen kaunokirjallinen teos. Perustarina kertoo neljän erilaisen yksinäisen ihmisen kohtaamisesta ajattomassa paikassa. Unenomaiset tarinat autiomaan tutkimuksesta johtavat lähestyvään sotaan ja vakoilutoimintaan. Toisaalla teos tarkastelee yksilötasolla sodan kammottavia vaikutuksia nuoreen naissairaanhoitajaan, siirtomaasta värväytyneen liittoutuneiden upseerin maailmankuvan hajoamista, sekä autiomaan kartoittajan kolmiodraaman tuhoisia seurauksia.
***
Lainauksia
"Mies jonka nimi on Carvaggio, avaa huoneen kaikki ikkunat kuullakseen yön äänet ...Kuutamo on kuin iho, kuin vesiverho hänen yllään". Carvaggio saapuu näillä sanoilla huvilaan.

Seuraavaa käännöstä kummastelin
Ja sitten tarvitaan gelatoa .... Nielurisapotilaalle gelatoa

Gelato on minusta italiaa ja tarkoittaa jäätelöä, joten ihmettelin, että käytetään termiä gelato eikä jäätelö kun ollaan vielä Italiassa!?!

*****
Michael Ondaatje on kanadalainen kirjailija, joka on syntynyt Sri Lankassa 1943. Ondaatjen tausta ilmenee siis romaanihenkilöiden taustassa.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Se mitä olen nähnyt on hyvä, ja tänään katson kokonaan :)

      Poista
  2. Minulla on tämä hyllyssä lukemattomana. En siksi ihan koko arviotasi kovin yksityiskohtaisesti lukenut. Mutta jännä tuo suomennos kyllä!

    VastaaPoista
  3. Minusta elokuva oli ulkokohtainen, eikä kovin hyvä. Kirja olisi varmasti parempi, mutta en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen osittain samaa mieltä.

      Elokuvassa minusta alleviivattiin Almasyn ja rouva Cliftonin fyysistä suhdetta, mutta kirjassa se oli oikeastaan aika pienessä roolissa ja lyhyt ja alkoi varsin myöhään ja oli loppunut, kun mies ajoi lentokoneella päälle. Lisäksi filmi paljasti heti kuka potilas on, kirjassa se ilmeni vasta hyvin myöhään (puolen välin jälkeen), tai lopussa Almásy ei enää kiellä henkilöllisyyttään. Lisäksi päähenkilöiden tulo ja poistuminen ei noudata samaa kaavaa, eikä lopputulema ole samanlainen.
      Sitä paitsi herra Clifton oli koko ajan "vakoilija", vaikka se ei kirjassa kovinkaan selvästi ilmene, Almasy sen sijaan ei ollut, eikä minusta filmin näyttämää sidettä Carvaggioon ole vedettävissä.

      Almasy ei pystynyt pelastamaan rouva Cliftonia, ja sodassa on puolensa valittava, koska englnatilaiset pidättivät oli vain toinen puoli jäljellä.

      Lisäksi kirjassa ilmenee, että Hana on ollut raskaana sotilaalle, joka on kuollut (ei naimisissa), lukijan pääteltäväksi jää, että jonkin näköinen abortti on ollut pakko tehdä.

      Lisäksi huvila on kirjassa toisentyyppinen, sinne ei ulkopuoliset tule. Myös morfiini näyttelee isompaa osaa, ...

      Poista
  4. Tämä on niitä kirjoja, joista itse mietin, kumpi oli ensin, kirja vai elokuva?
    Elokuvan olen nähnyt ainakin kolmesti ja vaikka en ihan kaikkea sitä elämänmuotoa allekirjoita, niin täytyy sanoa, että se kohtaus, jossa Almasy kantaa haavoittunutta Katherinea aavikkoluolaan sekä Katherinen yksinäisyys luolassa odottamassa on yksi vaikuttavimpia elokuvakohtauksia, joita olen nähnyt. Kokonaisuutenakin hyvin vaikuttava ja puhutteleva elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Filmi on minustakin hyvä.

      Minusta kirjassa tuodaan esille paljon sitä aavikkotutkijoiden yhteisöä 1930-luvulla, jossa kansallisuuksilla ei ole väliä (paitsi ehkä herra Clifton, joka teki karttoja ym liittoutuneille jo ennen sotaa).

      Huvilan elämänmenon koen osin traumojen purkamisena ja itsensä kokoamisena. Sota on hirveä koettelemus, joka rikkoo ihmisen psyyken.

      Molemmissa on varmasti paljon muitakin tulkintoja, sillä kirja on varsin monimerkityksellinen ja antaa mahdollisuuksia omille pohdinnoille :)

      Poista