perjantai 28. syyskuuta 2012

Matka Indiaan E.M Forster



Takakansi edestä
Takakansi sisältä, kierrätystä :)


Luin kolmannella yrityksellä loppuun  E. M. Forsterin loistavan Matka Indiaan, johon erinomaisen esipuheen on kirjoittanut Anders Österling, teoksen on suomentanut Väinö Nyman. Painos on Kustannus osakeyhtiö Kirja:n, mutta alkusivulla lukee myös WSOY, Helsinki 1928, myöhemmin julkaistu nimellä Matka Intiaan. Teoksessa oli kolmessa osassa 437 sivua. 

Edward Morgan Forster (1879 – 1970) oli englantilainen kirjailija, joka on tämän teoksen lisäksi kirjoittanut esimerkiksi Hotelli Firenzessä, jonka filmin olen nähnyt, kuten tämänkin. Itse asiassa minulle oli päätynyt molemmat kirjat, joita kaupittelin kirppiksellä, mutta vain toinen ostettiin. Matka Indiaan on niin loistava teos, että luultavasti ostan uudestaan Hotelli Firenzessä -teoksen.
 
Gummeruksen nettisivulla on tekstiä kyseisestä teoksesta nimellä Matka Intiaan
Kun nuori englantilainen Adela Quested lähtee Intiaan mennäkseen rakastettunsa kanssa naimisiin, hän ei arvaa, millainen elämänkoulu häntä odottaa. Intialaisen elämänmuodon, kansallisuuksien ja uskontojen kirjo haastaa Adelan tutustumaan Intiaan yhä lähemmin. Tuttavuus intialaislääkäriin johtaa Adelan keskelle todellista draamaa – sellaista, joka voi syntyä vain kiihkeässä ja värikylläisessä Intiassa.....

Minä en kokenut kirjaa näin. En lainkaan.

Draamaan joutui Aziz. Adela Quested matkustaa Intiaan yhdessä rouva Mooren kanssa, joka on Adelen sulhasen pormestari Ronny Heaslopin äiti. Paikalla Rouva Moore tapaa minusta päähenkilö tohtori Azizin, joka on "indialainen".. Kirja paljastaa raadollisesti Intian (Indian, joka on brittiläinen siirtomaa)) epätasa-arvon sekä piilevän että näkyvän syrjinnän. Tohtori Aziz on taitava lääkäri, ja hyvä kirurgi, mutta toimii Chandraporin sairaalassa vain apulaislääkärinä brittien komennossa ja valvonnassa. Tohtori Aziz on leski, yksinhuoltaja ja sivistynyt, taitaa persialaista runoutta. Toki Azizin käytöksessä on rosoja ja hän käyttäytyy osin lapsellisesti, mutta voittaa kyllä siirtomaaisännät monella käytöksen saralla. Rouva Moore on toinen päähenkilö, vaikka hän ei ei esiinny teoksessa paljonkaan ja vaikka kuoleekin laivamatkalla kotiin. Adela Quested puolestaan on haihattelelija, jonka lapsellisena mielihaluna on kokea "todellista Indiaa", ja se johtaa luolissa "onnettomuuteen", ja syyttömän Azizin perusteettomaan pidätykseen, ja levottomuuksiin. Tärkeä henkilö on myös sivistynyt rehtori Cyril Fielding, joka on Azizin ystävä, mutta siten omiensa petturi. Azizin pidätystä ja syytettä ei ilman rotunäkökohtaa voi ymmärtää, mutta Adelelle oli tehty "häpeällistä väkivaltaa" luolassa, todellisuudessa opas saattoi käydä hänen kimppuunsa repien kiikaria, mutta todellisuudessa mitään häpeällistä ei tapahtunut eikä ainakaan Azizin toimesta, ja hänellä olisi ollut rouva Mooressa puolesta puhuja ja alibikin, mutta pormestaripoika lähetti äitinsä kotiin, ja jolla matkalla rouva Moore menehtyykin. Fielding on Azizin tukena pidätyksen aikana, mutta eräiden väärinkäsitysten vuoksi suhteeseen tulee kitkaa, mitä teoksen loppupuolella käsitellään.
***
Teoksen filmatisointi ei ollut minusta aivan niin hyvä kuin tämä teos. Teoksen filmiversio sisältää yhtäläisyyksiä tv-sarja (kirja-sarja)  Kuningattaren jalokiveen, jossa käsitellään myös kulttuurien ja uskontojen törmäystä sekä englantilaisten ylivaltaa ja vallanpitäjien oikeudenkäyttöä Intiassa. Kuningattaren jalokivessä epäiltynä raiskauksesta joutuu intialainen Harry Coomer eli Hari Kumar englantilaisen sivistyksen saanut orpo nuorukainen, jonka elämä pilataan väärän vangitsemisen ja rasistisen poliisin Merrickin toimesta. Tarina päättyy Intian itsenäistymiseen ja uskontoryhmien iskuihin. Sarjassa tuli sama asetelma siirtomaaisännät, intialaiset, laki on luultavasti sama, mutta tuomiot ja kohtelu paikallisille ovat aivan kohtuuttomia.
***
Matka Indiaan -teoksen juoni on avattu jo Anders Österlingin alkusanoissa, mutta tärkeintä on koko siirtomaa-idean esittely. Indialaisten ja brittien suhde, siirtomaaisäntien oikeudentunto ja käyttö, asenteet, käsitykset sivistyksestä ...


Teoksen tapahtumapaikkana on Chandrapore, joka on kuvitteellinen paikka, mutta joka luultavasti omaa esikuvan. Paikan teitä kuvaillaan seuraavasti
Tiet, jotka oli nimitetty voittoisten kenraalien mukaan, ja jotka leikkasivat toisaan suorakulmaisesti, olivat vertauskuva siitä verkosta, jonka Iso-Britannia oli heittänyt Indian yli s.27

Sairaalassa eräs majuri on Azizin pomo, seuraava kiteyttää hänen suhteensa lahjakkaaseen lääkäriin.
Majuri oli todella sanonut ”Kirottu Aziz’”, s.29

Rouva Moore ei  oppinut paikallisia tapoja
Otaksun, että olette äskettäin saapunut Indiaan
-Niin olen mistä tiedätte
-Tavastanne puhutella minua

Adele Quested haihattelee  ”Haluaisin oppia tuntemaan oikean Indian” s.37 ja s.46 ”joka oli hyvin innoissaan seikkailusta” Oikean Indian periaatteisiin kuuluu, että intialaiset eivät pääse Chandraporen kerhoon edes vierainakaan, Aziz sanoi vaatimattomana. Aziz oli siis sivistynyt lääkäri, joka hallitsee ja lausuu esimerkiksi persialaista runoutta.
"Nähkääs kun alkuasukkaan annetaan kuolla, ei sen ystävällisempää tekoa voi tehdäkään, sanoi rouva Callender"s.41.
 Ne asenteet, ne asenteet, toki tämä on kaunokirjallinen teos, mutta on ehkä kuvannut todellista tilannettakin.
Fielding kyseenalaistaa Azizin pidätyksen, ja rohkea Ronny "sallikaa hänen poistua, pyysi Ronny melkein itkien" s.257... myöhemmin hän kommentoi Fieldingin asennetta "hän on mieletön, mieletön" Toisaalta Azizin asenteet muuttuvat "minusta on tullut kaiken englantilaisuuden vastustaja", asenne muuttui vankeudessa, kotietsintöjen ja oikeudenkäynnin aikana, enkä ihmettele.

Joku aiempi lukija oli alleviivannut kaikki avioliittoa koskevat viitteet, joita on todella paljon. Tässä eräs näyte:  Avioliitto … perustuu sattumaan, vaikka jälkeenpäin keksitään kaikenlaisia jaloja vaikutteita. s.354. Muitakin alleviivauksia on, ja viimeinen niistä kiteyttää paljon "Me indialaiset vihaamme kyllä toisiamme, mutta kaikkein kiihkeimmin me vihaamme teitä (Aziz sanoo ystävälleen Fieldingille), ja jatkaa " vaikka siihen meni viisikuudetta vuotta tai sata vuotta, me pääsemme kaikissa tapauksissa irti teistä". s.437. Kuten alkupuheessa korostetaan Fieldingin ja Azizin suhde on tärkeä, ja siinä on allegoriaa myös yleisemmin. Ihmettelen siis Adelen nostamista esille esittelytekstissä.
***
Tässä teoksessa mainitaan, että  Indiassa "asuu sataseitsemänkymmentä miljoonaa indialaista" s.328, nyt jo siis huomattavasti enemmän. Intiassa yli miljardi ihmistä ja Pakistanissa ja Bangladesissä pian jo 170 miljoonaa, Wikipedian mukaan 163 ja 159 miljoonaa.
***
Intia itsenäistyi 1947  ja "syntyi" siis Intian ja Pakistanin ja myöhemmin Bangladeshin valtiot.
***
Teoksessa on paljon rotuihin ja uskontoihin liittyviä huomioita, mutta jotka jätän jokaisen itse poimittavaksi, yritän välttää molempien ruotimista blogissani väärinkäsitysten välttämiseksi. Myös naisen asemaa käsitellään ja todetaan, että esimerkiksi sujuva seurustelu on "ominaista kansalle, jonka naiset ovat vapaita". s.417

Forster suomii lisäksi perusbrittejä sanan säilällä, ja esittää myös avioliitosta ja monesta muusta asiasta kiperiä kommentteja. Brittiläisyyden kunniaksi sanon, että kirja on julkaistu ja sitä arvostetaan, vaikka omista ei anneta kehuttavaa kuvaa siirtomaaisäntinä. Joksin brittejä huonompia isäntiä luultavasti löytyi. Britit ovat kuitenkin kulttuurikansaa.

Suosittelen teosta näiden teemojen ystävälle.

7 kommenttia:

  1. Forster on hieno kirjailija, pitäisi varmaan lukea enemmän hänen teoksiaan kun tähän mennessä olen lukenut vasta tämän ja Mauricen, joka oli myös mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, laitan Mauricen muistiin, jos en löydä Hotelli Firenzessä :)

      Poista
  2. Hienoa että jaksat ottaa esille (siis lukea) kirjallisuuden klassikoita. Melkein kateeksi käy.

    Joitakin arviossasi mainittuja teemoja voisi tietysti, nykytiedolla, katsoa siinäkin valossa että kirjailija "taisteli" homoseksuaalisuutensa kanssa, mutta en tiedä kannattaako kirjoja lukea kirjailijan elämäkerran läpi.

    Tietysti se on kiinnostavaa, mutta selittääkö se kirjailijan romaanin lukunautintoa suuntaan tai toiseen? En tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hienoa että jaksat ottaa esille (siis lukea)"

      Juu tämä oli puhdas työvoitto, vasta kolmas lukukerta vei finaaliin.
      ***
      Alla yleinen kommentti muutamasta asiasta.

      Poista
  3. En ole juurikaan penkonut kirjailijoiden taustoja enkä ole kirjallisuuden minkään tasoinen asiantuntija lähinnä asiantuntematon, tietyt faktat kyllä selvitän perinpohjin, ja huomioissani olen tarkka, mutta asiantuntija en silti ole, enkä haluakaan olla. Päivätyöni on muualla.
    ***
    Joka tapauksessa Conan Doyle oli lääkäri, Agatha Christie oli kahdesti naimisissa ja sodan aikana sairaanhoitajana, eli ne eivät selitä juurikaan kirjojen sisältöä, eli pitäisi porautua paljon syvemmälle. Daniel Defoe oli ”seikkailija”, mutta Robinsonin tarina oli napattu Selkirkin seikkailuista. Cervantes oli seikkailunsa, mutta paremmin kirjoja selittää rahapula, velkavankeus ja inho ritarikirjoja kohtaan. Bronttejen tausta selittää vain osan kirjojen lumovoimasta, ei kaikkea, osa on klassikkotaidetta.
    Pitäisi ottaa joskus uusintalukukierros ja penkoa kunnolla juonen ytimeen ja kirjailijan motiiveihin asti.
    ***
    Laitan tähän muutaman Forsterin lainauksen avioliitosta, joista viimeisen loppu oli postauksessa, tässä sen alku, keskivälin jätän jokaisen itse etsittäväksi ja luettavaksi jokainen voi miettiä lisää hänen käsityksiään joskin tässä ne piilotettu "romaanihenkilöidensä" ajatuksiksi.
    s.206 Hän ja Ronny – ei, he eivät rakastaneet toisiaan (neiti tullut Englannista asti avioituakaseen, ei kai kyse voi olla rakkaudesta, jos tuskin tuntee toista, eivätkä he menneet naimisiin, tuskin neiti meni naimisiin lainkaan, siskonsa nai Fieldingin :)

    s.207 ”Jos rakkaus merkitsisi kaikkea loppuisivat useimmat avioliitot kuherruskuukauteen”

    s.354 ”Avioliitto on kaikissa olosuhteissa jotakin hyvin luonnotonta. Se alkaa ja loppuu niin mitättömästä syystä …”
    ***
    Vaikka kirjoitin, että Forsterilla paljon havaintoja siirtomaa-ajasta, en väittänyt niiden välttämättä olevan kaikkien oikeita, osa varmasti oli, mutta osa ongelmista jäi huomaamatta tai huomioimatta. Kaikki maailman ongelmat eivät ole kolonialismin aiheuttamia eikä periydy sieltä.
    ***
    Tämä avioliitto kommentti lienee täysin väärä, sillä jo yksikin ihmishistoriassa solmittu ”luonnollinen” avioliitto pystyy kumoamaan väitteen. Itse uskon että onnellisia avioliittoja on ja pitää olla ja tulee olemaan, jos joku haluaa asua avoliitossa se voi olla onnellinen ja luonnollinen, myös yksin tai jossain muussa järjestelyssä, joka on yhteisön normien mukainen, se on aivan luonnollista ja onnellista ja hyväksyttävää. Onneksi elämme nykyaikaa.

    VastaaPoista
  4. Sunnuntaita -

    ei ollut tarkoitus "vaatia" että Forsteria tai ketään muutakaan pitää lukea kirjailijan elämäkerran läpi. Joskus se tietysti voi olla antoisaa - tai ainakin kiinnostavaa - jos tuosta elämäkerrasta tiedetään paljon. Mutta koska kukaan ei lopulta tunne pohjiaan myöten toista ihmistä - ja tunteeko ihminen itsekään itseään - fiktion ja faktan yksiyhteen-suhteen kannattanee aina olla varovainen.

    Tämä Matka Intiaan tai Indiaan on muuten vuonna 2003 Observerin Robert McCrumin laatimalla 100 merkittävimmän romaanin listalla.

    Sattui tuo lista äsken silmiin Guardianin nettisivulta. Lista on kuulemma jäänyt elämän omaa elämäänsä ja nyt joku taiteilijaporukka on tehnyt jokaiselle listan kirjalle uuden kansikuvan.

    Ehkä moni on listaa vuosien varrella silmäillytkin. Se on vähän anglosaksinen painotukseltaan mutta aika pätevän tuntuinen, ei toki yllättävä.

    Tämänpäiväiseen juttuun - ja sieltä alkuperäiseen listaan - pääsee tästä linkistä:

    http://www.guardian.co.uk/books/2012/sep/30/100-greatest-novels-art-project

    VastaaPoista