sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Jari Tervon Pyhiesi yhteyteen

Jari Tervo: Pyhiesi yhteyteen, WSOY 1995. Loistopokkari.

Viisikymppinen pääkaupungistunut ex-rovaniemeläisen Jari Tervon uran alkuun liittyvät runous ja toimittajan työ.  Pyhiesi yhteyteen  on Tervon kolmas romaani. Päähenkilönä on pikkurikollinen Marsipaani Räikkönen, ja miljöönä on Rovaniemi 1990-luvulla. Kuvan pokkaripainoksen kannessa on Pekka Milonoffin ohjaaman tv-elokuvan Rikos ja rakkaus -sankareita Kai Lehtinen, Tiina Lymi, elokuvassa esiintyy myös esimerkiksi Sari Mällinen ja Risto Salmi.

Pyhiesi yhteyteen -teos yllätti minut, sen ilmaisu oli valmista, hioutunutta, mutta rikollisen karheaa. Elämän ilot ja surut tulevat esille joka luvun myötä vaihtuvien kertojien sanoin. Romaanin tyylilaji on satiiri.  Henkilöitä lienee noin viisikymmentä, koska kertojiakin on yli kolmekymmentä, joista alla on listaus.

Ensimmäisen luvun aloittaa Marsipaani Räikkönen toteamalla, että "Minut tapettiin vappuviikolla."  Luvussa käydään läpi Marsipaanin viimeisiä hetkiä, luvun lopussa ei edes Marsipaani tiedä tai ei ainakaan paljasta, kuka hänet hiljensi lopullisesti.

Kirja ei ole varsinaisesti dekkari, vaikka Marsipaani oli viinanmyyjä, ja teoksessa esiintyy vuoroin poliiseja vuoroin rikollisia. Vastaus hiljentäjään saadaan viimeisessä luvussa, ja monen muuhun arvoitukseen sitä ennen.

Juonivyyhti lähtee ensin ajassa eteenpäin, jolloin lukija voi tarkastella ambulanssimiesten, terveyskeskushenkilökunnan ja ruumiin löytäjän kertomaa tarinaa. Ilmassa on paljon kateutta ja kiimaa, työpaikkakiusaamista, salailua ja sanailua. Jatkossa myös kertojat pohtivat takaumin ongelmallista suhdettaan Marsipaaniin. Tarina on ajoin hauska, osin murheellinen, mutta minusta sitä oli pääosin mukava lukea, joskin se on varsin kyyninen  kuvaus ajastamme tai siis 1990-luvun fiktiivisestä Rovaniemestä.

Vietit ovat valloillaan: Marsipaanin vaimolla on salasuhde rikollisen Paavo Karhun kanssa, eikä Marsipaani pane vaimoaan huonommaksi, hänellä on salasuhde seurakunnan talouspäällikö(ttäre)n Kristiina Mustamäen kanssa. Tällä on taas ollut aiemmin suhde seurakunnan papin Antero Rikkilän kanssa. Sumea on suhteiden verkosto. Koska Marsipaanin äiti ja sisko taas ovat uskovaisia, eikä pappi hyväksy talouspäällikkönsä uutta suhdetta, vaikka itse on perheellinen (mutta paheellinen), löytyy verityön motiivia monelta. Lisäksi tekohetkenä Marsipaanin vaimolla on sutinaa "Nallensa" kanssa, ja metsässä troikkaloi aseellinen rikolliskolmikko viinavelan perinnässä.

Sovinisti Torsti Rautapään toimintaa poliisina esitetään teoksessa hyvin epämiellyttävällä tavalla. Erikoinen kuulustelu kerrotaan kahdesta eri näkökulmasta, pöydän päältä ja alta. Ihmiset teoksessa esitetään viettiensä vankeina, raadollisina, keskeneräisinä, mutta elävinä. Pappi Antero Rikkilä esitetään myös hyvin ikävässä valossa, Rikkilällä on suhde kuten Räikkösellä seurakunnan talouspäällikkö Kristiina Mustamäkeen, tai Räikkönen vei Rikkilän "naisen". Arkadi Arhipov on syyttömänä vankilassa, tai ei ole syyllinen siihen rikokseen minkä vuoksi siellä on, eikä vankilan arkikaan tuota oikeaa tulosta, joskin päättää Arkadin maalliset kärsimykset.

Tervo käyttää iskevää kieltä, lyhyttä lausetta, mutta vaihtelee kerrontatyyliä luvuittain, kirjoittaen välillä lapsen subjekti, predikaatti, objekti -lausetta, välin monipolvista ilmaisua, muttei sentään trokeeta.

Kirjan eräs erikoisuus on se, että taparikollinen Marsipaani Räikkönen näyttäytyy varsin lutuisena hahmona, kaikkien näätien ja raadollisten ihmisten joukossa. Syntisiä kirjassa ovat kaikki. 

Henkilöiden nimet ovat tutun tervomaisia: Sakke Löysä, Karolus Hirttiö, Leo Kurppa, Arkadi Wolfovits Arhipov, Manta Solske (toisinpäin Sonta Molske!), Kassu Vartio, Paavali Ansalanka, ja Osmo Nauris. Toisaalta käsittelee Tervo traagisiakin asioita välistä. Jari Tervon mestarillisuus näkyy siinä, kuinka hyvin hän taitaa kertojan vaihdon. Subjektista tulee objekti, kertojasta kerronnan kohde, tällöin paljastuu peilimäisesti kiinnostavia yksityiskohtia. Monesti vaihtuu nimikin lempinimeksi Arkadi lyhenee Kadiksi.

***
Seuraavat henkilöt saavat suunvuoron kertojina
1. Marsipaani Räikkönen (päähenkilö, joka murhataan)
2. Ambulanssimies Taisto Toikka
3. Sara Suurperkiö (lapsi, joka löytää ruumiin, kuusivuotias tyttö)
4. Laina Räikkönen (vaimo)
5. Ambulanssimies Aarne Sirkiä
6. Sakke Löysä
7. Partiopoliisi Jussi Rosenström
8. Kotirouva Sarlotta Juurakko (sisko)
9. Ossi Kaukonen
10. Rikosylikonstaapeli Osmo Nauris
11. Polikliniikkalääkäri Inkeri Feodoroff
12. Partiopoliisi Mauri Kildenstamm
13. Paavali Ansalanka
14. Teurastaja Esa Suurperkiö (naapuri, ja Saran isä)
15. Kassu Vartio
16. Paavo Karhu (vasikka, suhde Räikkösen vaimoon)
17. Ylihoitaja Lahja Kaakkuri
18. Sepasti Räikkönen (isä)
19. Yrittäjä Raija Pahka (hautausurakoitsija)
20. Pääluottamusmies Aila Kildenstamm
21. Jalkahoitaja Pipsa Suurperkiö (Saran äiti)
22. Komisario Torsti Rautapää
23. Toimitusjohtaja Lermassi Räikkönen
24. Konstaapeli Marja-Leena Vauhkonen (Tässä luvussa on Rautapään suorittama kuulustelu)
25. Urakoitsija Auvo Juurakko
26. Eläkeläinen Manta Solske (isoäiti)
27. Vankilanjohtaja Valde Åkerblom
28. Aurora Arhipova (kuulustelu toisesta näkökulmasta sisältyy tähän lukuun)
29. Pappi Antero Rikkilä (on Marsipaanin hautajaispappi, vaikka inhoaa Marsipaania)
30. Arkadi Wolfovits Arhipov
31 Topi Räikkönen
32. Leo Kurppa
33. Talouspäällikkö Kristiina Mustamäki
34. Asianajaja Karolus Hirttiö
35 Vertti Räikkönen (lapsi)
Tämä ei paljasta juonesta mitään, sillä Vertti ei ole surmaaja, epäilin itse alussa häntä, ja luulin vahinkoa, jo tästä näkee, että porukkaa Rovaniemen liepeillä pyörii.

Muutama tekstinäyte tai lisähuomio

Torsti Rautapään (poliisi) asenteesta kertokoon seuraava kaiken: ”Hanki minulle murhaaja tai sinusta se tulee”( s. 96).
Antero Rikkilä (pappi)  miettii ”Miten monta kertaa toivoin Marsipaanin kuolemaa. Tuhat on vähän... ”minä halusin huutaa heille, että menkää luoliinne te eläimet, te peruskoulun käymisjätteet,...
Saran isän teurastaja Esa Suurperkiön kieltä, hän on hyvin kiinnostunut autoista
”Oven pielessä oli iso raapaisu, jossa oli klöntti kelttaista maalia. Vitun saatanan saatanan saatanat. Eilen maalattu auto” (s. 95).
”Minua kiinnosti vasta ehjätty Volga” (s. 96)
Lapsen kertomaa (Sara Suurperkiö)
Minun jalassa on vihreä sukka. Minun toisessa jalassa on vihreä sukka … Silloin minun jalat sotkeutuivat puun jalkoihin” (s.18).
Kaikkea ei kannattaisi kotona lapselle puhua.
Minä kuulin että äiti sanoi isälle että Vertin äiti on huora. Huorilla on ihanat meikit”. (s.20)


***
Urheiluheittoja Tervolla on muutama:  
Jan Zelesnystä sivulla 105 Hänen Keihällisen Korkeutensa nimeä. Katsotaan Pitkämäen kesän kuntoa Zelezny moninkertainen olympiakultamitalisti häntä valmentaa.
s 164 maailmanmestaripainonnostaja Karoliina Lundahlin näköinen. Nykyisin ei ole enää Suomessa  Karoliinan tasoista painonnostajaa, valitettavasti.

Tämä on toinen Tervon romaani, sitä ennen ilmestyi Poliisin poika 



14 kommenttia:

  1. Hei, tämä oli hauskasti kirjoitettu arvio. En tiedä miksi minulla on ennakkoluuloja Tervoa kohtaan, mutta kiinnostuin hänestä luettuani Tervon artikkelin teoksessa Uudelleen luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, bloggaan viikon päästä Trokasta, joka on Tervon myöhempää tuotantoa. Tässä minusta Tervon tyyli toimii tehokkaammin, vaikka Troikassa on toisenlaisia ansioita.

      Poista
  2. Tämä ja Tuulikaappimaa taitavat olla ainoat lukemani Tervon kirjat. Hyvät muistikuvat näistä on jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos

      Tuulikaappimaata en ole lukenut, olen lukenut tämän lisäksi Tervoöta Kallellaan, Ohranan ja Troikan, jonka postauksen ohjelmoin viikon päähän, tämänkin luin jo aiemmin.

      Luen nyt Sotaa ja rauhaa, joten muuten olisi tullut jopa neljän viikon tauko bloggauksissa :)

      Poista
  3. Tämä on aivan parasta Tervoa! Kieli on mahtavaa ja rakenne aivan yliveto. Aika kuolematon tuo aloituslause, ihan Laylan "Minut kihlattiin kehdossa" -lauseen veroinen, eikö? Tykkään muutenkin näistä alkupään Tervoista enemmän kuin vaikkapa historiallisesta Troikka-sarjasta. Erityisesti nämä rakenteen kokeilut ja juonen pikkuistenkin palojen loksahtelut paikoilleen tarinan mittaan ovat koukuttavia. Jos et ole vielä lukenut, suosittelen kirjaa Minun sukuni tarina.

    Olen muuten nähnyt tämän paitsi elokuvana myös kesäteatterinäytelmänä, joka jäi kyllä mieleen muutenkin kuin loppupuolen rankan ukkoskuuron vuoksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi.

      Samaa mieltä, minusta tässä Tervon tyyli toimi paremmin kuin Ohranassa ja Troikassa.

      Varsinkin Sarajevo -juttu yllätti.

      Poista
  4. Hei! Lukijapalkin metsästykseen ohjetta;

    Hei Liinan neuvosta lähdin googlettamaan lukijat-gadgetin ongelmaa! Apu löytyi yhdestä blogista. Eli kaikille tiedoksi joilla ei näy enää lukijat! Vaihtakaa asetuksista osoite väliaikaisesti vaikka väliviivalla esim. saran-kirjat. Sen jälkeen tallentakaa ja lukijat alkavat taas näkyä. Vaihtakaa sen jälkeen osoite takaisin vanhaan ja tallentakaa. Lukijat-gadget toimii taas normaaliin tapaan! Olen so happy! Kiitos Liina ja kiitos Sitan blogiin http://colours-and-carousels.blogspot.fi/2012/06/osoite-comista-fiksi.html?showComment=1340008676519

    VastaaPoista
  5. Hei Jokke tuo ylläoleva Kirsin laittama on siis minun tekstini ja laitoin ohjeet edelliseen postaukseesi lukija-gadgetin palauttamiseksi! Nyt sitä ohjetta ei näy siellä, temppuileeko taas blogger, mutta tuosta nyt pääsee jyvälle kans. Toivottavasti onnistut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnistuin vaihtamaan, siirsin lukijat taas yläosaan sivua :) :) :)

      Poista
    2. Hienoa! Blogia ei siis tarvitse sen takia lopettaa! Ja hyvä, että Sara kävi kertomassa tuon oikean lähteen, se kiireessä eilen unohtui!

      Poista
  6. Kiitos :)

    Välittäkää tietoa eteenpäin, olen laittanut niille tietoa, joilla tiedän olleen ongelman ja eivät ole sitä saaneet korjatuksi, eli virheilmoitus. Minusta ylläolevasta voi päätellä, että itsellään lukijanäyttö ei tule takaisin.

    VastaaPoista
  7. Kommentoin vähän myöhässä, mutta minulle tämä oli silmiä avaava Tervo-kokemus; olin tätä ennen vähän nihkeä koko kirjailjan suhteen, mutta kertojasetti toimi niin hyvin, että piti sitten lukea lisää.... ja tykästyin kovasti.

    Hieno arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, koin todella samoin, minusta tämä on lukemistani Tervosta paras, joskin jotenkin Kallellaan kirjan pinnan alla oleva arkipäiväinen herkkyys puhutteli minua lukuhetkellä, en tiedä kolahtaisiko enää.

      Poista