keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Antti Hyry: Uuni

Antti Hyry  Uuni  Otava 2009, kirjassa on 400 sivua ja 47 nimetöntä lukua.

DI ja kirjalija Antti Hyry (1931 - 2016) voitti Uuni -teoksellaan Finlandia-palkinnon vuonna 2009. 

Uuni on loistelias ylistys elämänmenosta, joka on valitettavasti häviämässä Suomesta. Kirjan juoni on yksinkertaisesti siinä, että mies päättää tehdä leivinuunin taloonsa. Hän suunnittelee, muuraa, tekee arinan, luukut, savukanavat kaiken. Työ etenee verkkaan mutta tarkaan harkittuna. Välillä on naapureita, serkkuja ja muita apumiehinä. Väliin mennään kauppaan, ja joskus pitää tehdä U-käännös, jotain on unohtunut. Aina kuitenkin on aikaa, eikä ole kiirettä, päämäärä on selvä, ja työ etenee.

Kertoja-ratkaisu on merkillepantava muutamassa ensimmäisessä luvussa on minä-kertoja, joka asteittain muuttuu kaikkitietäväksi, mutta lopussa muuntuu minäkerronnaksi. Päähenkilö Pietari on varttunut ja asuu vaimonsa Hannan kanssa välin pohjoisessa, välin etelässä. Mies muuraa uunia, ja vaimo tekee ruokaa, perkaa mansikoita. Aviopuolisoiden keskustelut ovat täynnä arkipäivän välittämistä ja lämpöä. Kertaakaan ei riidellä, ei kiroilla, tätä oli ilo lukea. Ruokailuhetkistäkin saadaan kiirettömiä ja välittäviä.  Muuraustyö etenee, ja apumiehiä kunnoitetaan, ja niitä on omista lapsenlapsista ja lääkäristä alkaen. Rautakaupassakin asiointi onnistuu, toisin kun yleensä väitetään. Teoksessa käydään tekemässä sähkötöitä pojan tykönä, retkellä Ruotsissa, ja puhutaan uruista, kaikessa henkii kiireettömyys ja paneutuminen, joku voi sanoa, että tylsä kirja. Mutta onko arki tai arjen kuvaaminen tylsää? Työ ei etene lineaarisesti vaan viipyilee, ja tulee muutama haaverikin. Lopussa kuitenkin uuni on valmis käyttöä varten.

Pietari on katsomassa vanhaa leivin uunia, ja mittailee, sman sivun 25 lopussa kuvaillaan uunia:
"Uuni oli rapattu ja valkoiseksi kalkittu. Se oli muurattu puolen metrin päähän seinistä, perältä ja sivulta, ja oli jäänyt loukku, jossa oli yhtä ja toista ja jonka kautta, jos siellä ei ole tavaraa, pääsee kiertämään uunin ympäri. Uunin suuaukon yläpuolella oli pieni syvennys", ... kuvailu jatkuu sivulla 26  ja loppuu sivun puolivälissä 26 "Ylhäällä otsalla oli kolmen savupellin varret, joitten silmukat oli liitetty katsosta roikkuviin kalkittuihin keppeihin, joitten alapäistä emäntä ylettyi peltejä aukomaan ja kiinni panemaan". ...

Ruokailua kuvaillaan luvun 11 aluksi sivulla 85
Hän pani pienemmässä pirtissä vettä kuumenemaan. Kun vesi kuumui ja kohisi hän laittoi sillä aikaa teekannun suulle pussi ja kouransilmästä kaatoi siihen sopivan määrän lapsangteetä. ...ja ryyppi teetä ja haukkasi sämpylää. Kuoritut kurpitsansiemenet olivat kananmunalla tarttuneet pintaan ja paahtuneet siihen kahdessasadassakahdessakymmenessäviidessäasteessa. Ne raksahtelevat hampaitten välissä ja maistuivat hyvältä, pehemeä sämpylän sisus ....

Marjoista puhutaan monesti hilloista, mesimarjoista, mustikoista, mansikoista ja puolukoistakin, luultavasti pääskyset ovat tärkeitä, niitä mainitaan vakiovälein. Kiireettömyyttä kunnioittaen en kirjannut asiaa ylös, mutta pääskysistä, niiden pesistä ja poikasista oli tosiaan paljon puhetta. Perhemalli on perinteinen, kirja on myös ylistys perheyhteisölle ja suvulle. Hanna-vaimo jää hieman taustalle, mutta tämä kertookin uunin valmistuksesta, hyvä, että miehellä on harrastus.

Tämä kirja on ainoa laatuaan, siinä kiireettömyys on teemana ja arvostus elämää kohtaan. Ollaan läsnä ilman kalenteria, joogaa ja ajanhallintaa. Tämä kirja on palkintonsa ansainnut.

Antti Hyryn Uuni on loitsva kirja, kuten myös hänen kirjoittama teos Aitta.

22 kommenttia:

  1. Kuulostaa viehättävältä kirjalta. Odottaa omassakin hyllyssä, mutta olen säästänyt tätä sellaiseen hetkeen, että ehtisi kunnolla keskittyä lukemaansa. Ehkä tartun tähän kesälomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla hyvä idea, kertoo paljon kesästä ja on kiireetön kirja.

      Poista
  2. Tämä kirja pitää lukea, tuo kiireettömyys- ja hidastamisteema on pyörinyt paljon mielessäni (postasin siitä blogiinikin). Olen kuullut paljon ei-tykkääviä ääniä Uunista, siksi on ilahduttavaa kuulla, että kirjasta myös pidetään.
    Mietin silti, onko minusta lukemaan tämä kirja, osaanko arvostaa sen tunnelmaa ja rauhaa..haluaisin pitää kirjasta mutta pidänköhän...älytöntä tietenkin miettiä asiaa etukäteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli myös käsitys, että soraäänet ovat johdolla. Tämä on subjektiivinen arvio, en tutustunut analyyseihin, luin kirjan ja tuntemukseni. Jaakon kommentin jälkeen kirjoitin niitä huomioitani, joista en blogannut, eli ehkä en huomannut väärin.

      Poista
  3. Minä olen tämän lukenut. Ja myös Hyryn tätä aiemmat romaanit Aitan (-99) ja Kurssin (-93). Ja jotain muutakin häneltä. Siinä mielessä tunnun olevan vähän poikkeava.

    Hyryn kirjojen maailma on kovin erilainen kuin se, missä nykyisin elämme. Siis suurin osa suomalaista ehkä kokee elävänsä. Tämä korostuu varsinkin Uunissa, sillä vaikka Uunin maailma on suunnilleen sama kuin Aitan maailma, todellisuus ympärillä on muuttunut 10 vuodessa.

    Minun tekisi mieli analysoida sitä, miten Hyryn romaaneissa näkyy se, että - vaikka romaanit eivät ole millään lailla hengellisiä - kuinka henkilöiden maailmankuva näkyy elämisessä. Mainitsit mm. kiroilun. Luulen, että sen puuttuminen (toki kiroilua harvoin näkee tällaisissa kirjoissa) on merkki siitäkin, että päähenkilö ei normaalisti kiroile, koska ei pidä sitä "hengellisesti" sopivana.

    Niinkuin Olli Seppälä asian tiivistää (Kotimaan blogissaan): "Kirjan lopussa uunissa paistuu leipä. Vai vanhoillislestadiolainen maailmankuvako siellä muhii ja tuoksullaan yrittää hurmata meidät kaikki?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos.

      Luultavasti mainitsemasi tulkinnat ovat oikeita. Ei kiroilla ei juoda viinaa, eletään siivosti.

      Jos symbolitasolle mennään, mitä itse kirjasin ylös, mutten laittanut postaukseen

      -Päähenkilön nimi on Pietari, tärkein alkuperäisistä opetuslapsista.
      -Alussa puhuttiin Leevistä, vanhassa testamentissa puhutaan leeviläisistä
      -Pääskysistä minulla tuli mieleen Matteuksen evankeliumin ” Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon”
      -Marjoista minulla tuli mieleen luonnon antimet
      -Muurauksen jälkeen Hanna keitti lohisoppaa, siis kalaa, perunaa ja syötiin rieskaa, siis leipää, Pietari oli kalastaja alun alakaen muistelisin
      -Myös lopun vertaus voidaan tulkita näin, siis uunissa paistuu leipä, joka oli maukasta.
      -Lisäksi Ruotsin reissun tarkoituksena oli kiertää kirkkoja ja tarkastella urkuja, ei siis ostosreissu, eikä väkijuomiin koskettu, soitettiin urkuja, laulettiinkin.
      -Lääkäri selitti nenän ja keuhkojen ilmankiertoa, eli siitä voi tehdä tulkintoja
      -Paljon oli veljiä, setiä, lapsia
      -Hanna oli varsin keittiöpainotteisissa töissä, perinteinen naisen malli.

      Kuitenkin kaikki toimi harmoniassa.
      --
      Jos tulkinnan irrottaa tästä kontekstistä niin ei etelässä vaimo ehkä antaisi pitää miehensä työmaata keittiössä näin pitkää aikaa yli talven, ja jatkuvasti koputella tiiliä, sahata timanttilaikalla, levittää laastia, ja piikata ylimääräisiä pois, ja keittiöstä iso osa olisi työmaan alla,kuinka kauan etelän vaimo tekisi lohisoppaa ja säilöisi marjoja, vaimo ei käy kaupassa, mies ostaa palasokerit ja muut. Kuinka monta naapuria tulisi talkoisiin, ja mitä heille pitäisi tarjota. Menisikö homma edes rakennustarkastuksesta läpikään, kuinka monta valitusta tulisi naapureilta melusta, pölystä ja peräkärryn pihalla olosta.

      Poista
  4. Mielenkiintoista mahdollista symboliikkaa. Jotenkin tulee mieleen Volter Kilven Alastalon salissa, eikö se käsittele yhden päivän tapahtumia? Siis saman tapaan hyvin rajattu aihe/aika. En kylläkään ole kumpaakaan kirjaa lukenut ja ilman suosituksia tämä ei kyllä lähtisi mukaani. Epäilisin tylsäksi, mutta hienoa kuulla, ettet kokenut niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Volter Kilpi on vielä kokematta, tässä aika on varsin pitkä.
      Kirja ei ollut minusta tylsä, mutta oma "fiilis" voi ratkaista kokeeko sen niin.
      Pidin kyllä teoksesta.

      Poista
  5. Minulle Uuni oli yllättävän positiivinen lukukokemus. Luin sen toissa jouluna, joulun pitkinä, kiireettöminä pyhinä. Vähän epäillen siihen tartuin, en olisi uskonut sen vievän mukanaan niin kuin lopulta vei.

    Ehkä lukemisajankohtakin vaikutti. Oli aikaa lukea, oli kiireetön ja rauhallinen olo, saattoi rauhassa syventyä kirjaan. Lukukokemuksena Uuni oli lähes meditatiivinen, teki hirvittävän hyvää keskittyä vain tähän kirjaan, viipyillä sen tunnelmissa ja unohtaa kaikki arkinen.

    Tarkan kuvailun lisäksi minua viehätti suunnattomasti Pietarin ja Hannan välinen dialogi. Se oli hyvin eleetöntä, sanoja ei paljon tuhlailla, mutta vähissä sanoissakin paistaa suuri hellyys. Kerrassaan suloista ü

    Hyviä ja tarkkoja havaintoja mahdollisesta symboliikasta!

    Kirjan maailma on tavallaan yhtäaikaa aitoa ja olemassaolevaa, kuitenkin tälle ajalle jo vähän vierasta. Tunnistin vanhoillislestadiolaisen maailmankuvan, se tuntui tutulta ja lämpimältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.

      Dialogi miehen ja vaimon välillä oli aitoa välittävää, mediatatiivisuuden allekirjoitan myös.-

      Poista
  6. Vaikuttaa, että kirjassa on voimakas kristillinen perusajatus taustallaan.
    "Minä olen elämän leipä".
    Herää kysymyksiä: Miksi uunin rakentaminen on vaikeaa, onko se vaikeaa? Tärkeää se rakentajan ja kirjoittajansa mielestä kai ainakin on.
    Nyt minä todella kiinnostuin tästä kirjasta. Pitää päästä testamaan ennakkotulkintaansa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuni lienee aika massiivinen, eikä niitä ole tehty pitkään aikaan, työvaiheita on monia, eikä ole kiirettä, minusta kiireettömyys on eräs teema, muuta en osaa tähän sanoa. Työntekijöitä on yksi, apulaiset vaihtuvat.

      Poista
  7. Hei, minullakin entistä enemmän herää kiinnostus lukiessani kommenttejanne symboliikasta ja kirjan hengestä - todella virkistävää, että kirjassa ei kiroilla ja muutenkin tämä positiivinen, lämmin henki dialogissa. Onko tämä ikään kuin perheen ja kodin, välittämisen ylistys? Onko uunin rakentamisen opetus se, että lopussa kiitos seisoo? Se voisi olla myös perinteisen työlle omistautuneen, ahkeran kansan kuvaus, vrt. entisajan soiden raivaajat tyyliin suo, kuokka ja Jussi. Se jäi vähän epäselväksi, että sijoittuvatko tapahtumat nykyaikaan? Ainakin ilmeisesti sähkötöitä tehdään ja käydään rautakaupassa, joten ainakin lähimenneisyydestä on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tulee jo "juonipaljastuksia", eli uuni valmistuu ja toimii, eli se on yksi opetus. Muutama haveri sattuu toki matkalla, mutta niistä selvitään.

      --
      Suo kuokka ja Jussi tematiikan opetus on ehkä. Linnan teoksessa ongelmaksi Jussilla tuli selän ja terveyden asteettainen menetys, ja se, että torpan ja raivausten omistusoikeus ei siirtynyt. Jussi oli katkera, mutta ei ottanut osaa 1918 tapahtumiin toisin kuin poikansa Akseli, jonka veljet taas joutuivat maksamaan kovan hinnan Akselinkin tekemisistä, vaikka Akseli ei ollut päällepäsmärinä aloituksessa ...

      Poista
  8. Hyvä kirjahan jättää mitä erilaisemmille tulkinnoille tilaa. Miksei siis mikä tahansa ole "oikein", jos sen voi perustella.

    Minua kiinnostaa testata tulkintaani uunista ihmisen ns. hengellisenä rakennuksena, jota maan päällä hitaasti rakennetaan. Uunissa muhii "elämän leipä". Ja lopussa sitten se "kiitos seisoo" kuten Kirjanainenkin totesi (vaikkei ehkä tässä kehikossa).

    Huvittaa silti, että tässä kommentoin kirjaa, jota en edes ole lukenut... :) mutta luen kyllä kunhan muilta puuhilta joudan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ruohonkortta

      Kirjoista puhumiseen ei tarvitse olla lukenut teosta, minulla on postaus Bayardin teoksesta Miten puhua kirjoista, joita ei ole lukenut. Kommentoin itsekin juttuja, vaikka en ole juuri kyseistä teosta lukenutkaan

      juttu löytyy maaliskuulta 2012 ja osoite: http://joklaaja.blogspot.com/2012/03/pierre-bayard-miten-puhua-kirjoista.html
      --
      Toinen asia. Noin sivulla 25 puhutaan, että ennen vietettiin seuroja joka kesä, tämä on ainoa suora viittaus lestadiolaisuuteen, minusta tämä voisi viitata heihin. Ei puhuta tv:stä eikä radiosta, eikä tietokoneesta. Puhelin on, ja pesukone mainitaan kerran. Eli tärkeää on mitä ei ole tai mistä ei puhuta ...

      Teoksessa puhutaan 400 sivuun paljon muustakin. Ikkunalaseista puhutaan paljon, miten joitain laseja on leikattu joko timanttiveitsellä tai "öljyllä", pokiin sopiviksi ja mistä ne on peräisin ja puhutaan ovista, ja niitä käytetään myös uudestaan.

      Poista
    2. No nimenomaan puhutaan paljon muustakin, ja etenkin kaikesta muusta. Minusta se hengellisyys kulkee jossain taustalla vain, ei se mitenkään vie pääosaa. Lähinnä se näkyy miun mielestä sellaisesta tietystä toimintakulttuurista, pienen pienistä asioista. Ne havaitsi, kun niitä osasi etsiä. Jos kyseinen liike ei ole tuttu, viitteitä siihen tuskin edes havaitsee.

      Poista
  9. Minä ikävystyn helposti...Kun luin tämän kirjan alkua, mies vain muurasi uunia ja fundeerasi, fundeerasi ja muurasi uunia, muurasi uunia ja...Nukahdin! Ei kiitos minulle Hyryä;-) Vilkas karjalaislikka ei tätä kestä. Oman hämäläisen siipan nopeuden nosto on jo suoritettu ja nyt hän onkin maailman seitsemänneksi nopein JUOKSIJA 60 metrillä.

    Olimme kerran vakavassa auto-onnettomuudessa, jossa tilanne, missä olimme monen kierähdyksen jälkeen päät alaspäin Satakunnan pellolla. Yritin saada tilanteesta selkoa ja lausuin mieheni nimen kolmasti ja kolmasti hän vaikeni. Otaksuin hänen kuolleen ja annoin itseni mennä sokkiin. Sitten kuului kuin jostain kaukaa: Annas kun minä fundeeraan! Sovittu vihkipäivä meinasi peruuntua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ei olisi Uunin muuraajaksi, ainakaan täälä vauhdilla, mutta kirjan luin mielelläni, yllätyin siitä. Ostin Aitta romaanin, ja ilmeisesti on odotettavissa samanlainen lukukokemus.

      Poista
  10. Tämä oli minulle mieltäylentävä lukukokemus, koska pelkäsin pitäväni tätä tylsänä. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Mutta kuten (muistaakseni) arviossani kirjoitin, saatan olla ammattini puolesta hieman jäävi kommentoimaan aivan objektiivisesti. En tosin tiedä onko niin tarvekaan. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta silti muistan punamullan, vihreän nurmikon ja märän laastin tuoksun. Näillä on omassa elämässäni tosi iso sija nykyisinkin, joten samaistuminen oli ehkä aika helppoa. Hyvän kirjan merkki on myös se, että vuosien jälkeenkin jotain on jäänyt mieleen. Ja pakko oli ratketa nauramaan betoniauton jylistessä pihaan. Minä niiiiiin tiedän, mitä on olla kesälikkana betonifirmassa;) En oikein osannut etsiä syvempiä merkityksiä kirjasta rauhoittumisen tai minkään muunkaan suhteen, olin niin tiilivarvien lumoissa. Olen myös miettinyt Aitta -teoksen lukemista, pitäisi kirjastossa piipahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.

      Rakentaa en osaa, mutta rakennuksilla ja elementtitehtaalla olen ollut kesätöissä, joten aputyöt ja miljöö ovat tulleet tutuiksi.

      Poista