keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Superisä isänpäivän kunniaksi


Isänpäivän kirjaksi voi lukea lapsilleen SuperIsä ja Pelé lasten kirjaa. Kirjaa haastaa  kuvillaan, ideallaan ja teksteillään. Varsin erikoisia ja kuvia, mutta kun teoksen pääsee loppuun käy selville, että Super-Isä on sellainen, joka on läsnä, ja välittää, eikä sellainen, joka on aina menossa tai töitä tekemässä. Lasten kirja on ollut vuosi sitten Happy Meal kylkiäinen, mutta on varmasti myynnissäkin tekijänä Anette Saugestad Helland. Tässä kuvien "rumuudesta" ja tekstin "rosoista" huolimatta on sanomaa, ja saa ajatuksia. Luulisin, että tietyn ikäiset lapset tykkäävät, koettelee toki huumorintajua.

Nuorten kirjallisuudessa yleisesti isyys on hieman piilossa. Pertsalla ja Kilulla on isä (eri perheistä, ovat naapurukset), mutta työssäkäyvä sellainen. Varsinkaan Pertsan isä ei juuri myötävaikuta poikien ideoiden toteutumiseen.

Remeksen sankari Aaro Korven isä Antti Korpi  on puolestaan uraputkessa, ja Aarolle jää paljon aikaa seikkailla, eikä isä ole läsnä pojan arjessa juuri ollenkaan, mitä nyt seikkailuissa järjestää jonkun "pikku jutun". Antti Korpi, Pertsan ja Kilun isät toisaalta hoitavat kotiasiat kunnialla, muistaakseni Antti Korven puoliso ei ole töissä Brysselissä vaan Sveitsissä - uraputkessa hänkin.

Tom Sawyerin isää ei esitellä, Hucleberry Finnin isä taas on juoppolalli, eli hänestä on vain haittaa. Robinson Crusoen isä oli puritaani ja Robinson ottaa hatkat himasta. Aarresaaren Jim Hawkinsin oli leskiäidin kontolla.

Moni kirjasankari on orpo. Vihervaaran Anna ja Tarzan ovat orpoja, mutta isät olivat hyviä. Isä voi olla poissa, kuten Pikku naisten isä, tai henkisesti poissa arjesta kuten Scarlett O'Haran Gerald-isä.
Punapäisen Pepin isä puolestaan oli kuningas etelämerellä, ja  poissa Pepin arjesta, äiti oli muuttanut jo taivaaseen.

Humisevan Harjun isät eivät olleet kovinkaan vastuullisia, eivätkä hyviä isän malleja.

Isät voivat maanisia "maratoonareita", kuten Juoksuhaudantien Matti-isä omassa mission impossiblessaan. Jari Tervon Kallellaan tarjoaa paljon välittävämmän ja inhimillisemmän isän.

Niken isä on huolehtiva, mutta turhaan stressaava, käy töissä ja pingottaa aivan liikaa. Hän lisäksi kehuskelee nuoruuden saavutuksilla ja on hieman yllytyshullu, sitä paitsi ärsyyntyy naapurinsa Bledurtin naljailuista.

Tintin, Asterixin ja Lucky Luken isästä ei ole tietoa, eikä heillä myöskään ole lapsia.

Harry Potterin isä on tunnetusti kuollut. Ron Weasleyn isä on varsin työorientoitunut ja pienipalkkainen. Hermione Grangerin isä on jästihammaslääkäri, ilmeisesti ihan mukava. Draco Malfoyn isä sen sijaan asettaa pojalle paineita ja vaatimuksia, joihin poika ei yleensä yllä, ja siitäkös isä "riemastuu", ja kuraverikommentit kuplivat. Tom Valedron isä sen sijaan oli jästi, kuten Kalkaroksenkin, kummastakaan ei ollut vastuun ottajaksi kasvatuksen saralla.

Oliver Twistin isä syrjähyppi ja poika ajautui orpokotiin.

Narnian tarinoissa Pevenssien (Lucy, Susan, Edmund, Peter) vanhemmista ei lainkaan puhuta. Ilmeisesti olivat hyviä vanhempia. Eustacen isä ja äiti puolestaan ovat "edistyksellisiä" ja C.S Lewisin verbaalin virnuilun kohteena.

Häräntappoaseen Allun isä oli kuollut teoksen tapahtuma aikaan. Solveigin isä Börje kupitteli viinaa, mutta oli hieman inhimillisempi kuin Saara-äiti.

Kaikki isäni hotellit kirjan isä oli kiinnostuneempi hotelleista, moottoripyöristä, ja karhuista enemmän kuin lapsista. Garpin maailman isän malliakaan ei voi kehua hyväksi.

Meren urhojen isä taas oli liikaa rakentamassa uraa, mutta kalastusalukselta löytyi se oikea meristarba isän malli, joka miehiä kasvatteli.
***
Raitis, reipas koti-isä
lienee paras isä.
Välin töissä,
mutta kotona ollessaan läsnä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti