tiistai 28. kesäkuuta 2011

Ian Fleming: Tohtori Ei



Ian Fleming: Tohtori Ei, alkuteos Dr, No 1958, suomentanut  Markku Lahtela, Gummerus Loisto 2008.

Ian Fleming kirjoitti tusinan verran  James Bond –kirjoja. Niistä olen lukenut kymmenkunta, viimeksi Tohtori Ei:n, joka on julkaistu uudestaan Loisto-pokkarina.

Ian Fleming: Tohtori Ei on kuudes julkaistu Bond-kirja, ja suomeksi se on käännetty jo vuonna 1963, johtuen varmasti siitä, että ensimmäinen James Bond filmi oli juuri tämä Tohtori Ei

Juoni on seuraavanlainen
Jamaikalla Kingstonissa Strangways silmälappuinen Universal Exportsin edustaja ammutaan autolleen. Ampujina on kolme "sokeaa" ja "he olivat kiinalaisia mustaihoisia miehiä". Mary Trueblood eli  hänen sihteerinsä ammutaan ottaessaan radioyhteyttä Lontooseen WXN WWW:tä. Molemmat ruumiit katoavat. Kirjassa painotetaan teoriaa, jonka mukaan he olisivat lähteneet yhdessä, kun taas filmissä murha ja sen motiivi oli ilmeinen, eli Tohtori Ein tietojen varastaminen. James Bond agentti 007 saa tehtävän ja lähtee Jamaikalle, jossa hänestä yritetään toistuvasti päästä eroon. Elä ja anna toisten kuolla -kirja on edeltänyt tätä seikkailua. Sekä Strangways että Quarrel esiinntyvät siinä Bondin apuna, nyt Strangways ja Quarrell kuolevat.

Epäilyksiä herättää Tohtori EI, jolla on oma saari Crab Key. Tohtori Ei on yksinäinen kiinalainen, jonka kuuppa on hieman himmennyt pitää kovaa kuria saarellaan "mustaihoisten kiinalaisten" Fleming painottaa tätä asiaa. Väki on Tohtori Ei:lle hyvin uskollista, eikä saarelle haluta muita. James Bond agentti 007 kuitenkin  tulee ja James tappaa, ja Honeychile Riderin (filmissä Honey Ryder) nappaa.Tohtori Ein toiminnan motiivi on sama kuin filmissä eli häiritä yhdysvaltalaisten ohjusta.

Kirjassa Crab Keyn saarella on guanoon perustuva lannoitetehdas ja kirjassa Tohtori Ei:n saaren lintutilannetta selitetään paljon enemmän. Harvinainen kapustahaikarayhdyskunta on pesiytynyt saarelle, mistä on kerätty guanoa. Lintujen suojelijat ovat peloissaan lintujen elinolojen puolesta, joskin Julius Ei tunnustaa Bondille, että kapustahaikarat on aikoja sitten  listitty olemattomiin. Suokulkija pelottaa lintuja pois. Kuvauksesta päätellen Ian Fleming ei näytä oikein pitävän luonnonsuojelijoista, joten hän kirjoittaa tähän kohtaan omia näkemyksiään asiasta, kuten Pallosalama -teoksen parantolaosioon käsityksiään terveellisestä ruuasta. Tässä James on saarella varsin pitkään, kalliioon louhittu akvaario on myös kirjassa.

Filmissä professori Dent, joka haluaa estää radioaktiivisten kivien arvoituksen selviämisen saa ison tarantellan pistettäväksi Bondin hotellihuoneeseen, kirjassa vastaava elikko on myrkyllinen tuhatjalkainen.

Crab Keylle Bond menee yhdessä Quarrellin kanssa. Bond-kirjoissa Jamesilla on tarve peittää agentin roolinsa ja Universal Exports -peitettä käytetään filmejä huomattavasti enemmän. Kirjassa lisäksi käytetään lintujen tutkimusta peiteroolina. Pian kuitenkin James Bond joutuu Tohtori Ei:n tuo tekokätisen tekniikan miehen kuulusteluun. Kirjassa Tohtori Ei tunnustaa olevansa raivohullu. (s.171 Suuret tiedemiehet, taistelijat, filosofiset johtajat –kaikki ovat olleet maanikoita  …. Mania rakas Bond on yhtä arvaamattoman kallista kuin nerouskin”) Filmissä Tohtori Ein hulluus tulee ilmi Napoleonin maalauksessa, ja hänen selittäessään rikollisista aivoista.

Honeychile joutuu tutustumaan rapuihin, mihin saaren nimikin viittaa. Ravut eivät olisi olleet vaarallisia, mutta sitä 007 ei tiedä. Kirjassa Tohtori Ei:n tapaus nostaa poliittista närkästystä, Jamaikan siirtomaa asemaa korostetaan. Filmissä sen sijaan USA:ta on agentti Felix Leiter, mitä kirjassa ei ole. Felix Leiter kidutettiin kirjassa Elä ja anna toisten kuolla, eikä esiinny tässä kirjassa.

Minusta erittäin jännittävä ja hyvä kirja lajissaan ja filmikin on korkeatasoinen.

Filmistä Salainen agentti ja Tohtori No myös pidän. Filmin ensi-ilta oli vuonna 1962.

Pääosissa Sean Connery (007), Ursula Andress (Honey Ryder), Tohtori No (Joseph Wiseman)
Filmi alkaa pelipöydässä missä Bond, James Bond esittäytyy vastapelaajana on Trench,  Sylvie Trench, joka änkeytyy Jamesin asuntoonkin ja esiintyy vielä seuraavassa Bondissakin samassa roolissa. Bond on voittanut häneltä rahaa kasinolla, 007  kutsutaan kesken pelin M:n palaveriin. M (Bernard Lee) vaihdattaa aseen Walther PKK:ksi Beretasta. James kuhertelee Moneypennyn (Lois Maxwell) kanssa.
Radiolähetys Jamaikalta on jäänyt kesken. Bond lentää paikalla. Mittavien varjostuskohtausten jälkeen, päästään perille. Yksi Tohtori No'n miehistä on ottanut syanidia. Bond tutustuu filmissä Quarrelliin, Pussfelleriin ja CIA-agentti Felix Leiteriin (Jack Lord).
James Bond toteaa, että Strangwaysin luona on verta, ja Tohtori No'n kansio on poissa. Luultavasti Strangways ja sihteeri on ammuttu. James Bond löytää asunnolta professori Dentin nimen, Strangways on jättänyt kivinäytteen tutkittavaksi. Professori Dent kuului Strangwaysin bridgeseurueeseen, jonka pelitauolla hänet ammutaan. Dentin hymy hyytyy, kun James kyselee kivistä. Hän kieltää niiden olevan Crab Keyltä, jonne rientää kielimään. Tohtori No antaa ison tarantellahämähäkin, joka mönkii Bondin sängyssä, ja jonka Bond hakkaa kengällä. Hämähäkkiä ei näy eli Sean Connery lienee takonut lattiaa.
Tutkimusten aikana Bondista yritetään ottaa valokuvaa Daily Cleaneriin, joka on Tohtori Non naiskäyrin peite. Hän ei tunnusta, vaikka Quarrell vääntää kättä. Neiti Taro kuuntelee Bondia, ja sopivat aterian, joka muuttuu neiti Taron luona syötäväksi. Bondia yritetään tappaa matkalla, mutta takaa-ajajien auto suistuu rotkoon. Neiti Taro yllättyy. He lempivät Bondin kanssa, ja Bond soittaa poliisit paikalle, jolloin neiti sylkee Bondin päälle. Professori Dent ampuu sänkyä, pian hän kuolee itse lyijymyrkytykseen.
Geiger-mittari rätisee Strangwaysin kivinäytteiden säilytyspaikan kohdalla. Quarrell ja Bond lähtevät Quarrelin peloista huolimatta saarelle, jonne saapuu Honey Ryder (Ursula Anderss). Ensin Tohtori No'n miehet ampuvat veneestä, sitten tulevat jalkaisin, yöllä Bond, Quarrell ja Honey tarpovat suolla, jonne tulee dieselillä käyvä hirviö eli jonkinnäköinen kone. Se tappaa Quarrellin. James ja Honey viedään suihkuun ja radioaktiivisuus poistetaan, sen jälkeen heidät huumataan kahvilla. Tämän jälkeen alkaa lounas, missä Bond ihailee akvaariota, jonka lasit ovat konvekseja. Bond toteaa Tohtorille, että pikkukalat näyttävät hailta, aivan kuin TE. Tohtori kuittaa, että riippuu kummalla puolella lasia on. Tohtori Ei'llä kirjassa oli sydän oikealla puolella, filmissä hänellä on tekoraajat. Hän on pettänyt kiinalaiset rikollisystävänsä, ja tullut saarelle, jossa käyttää atomivoimaa. Kädet ovat menneet onnettomuudessa.
Bond vangitaan, mistä hän mönkii ilmastointikanavien kautta valvomoon, tekee tuhotöitä, ja heittää Tohtori No'n ydin miiluun kuplivaan veteen. Tekokädet turhaan raastavat otetta metallista. Isosta miehestä jää vain pienet kuplat.
Bond pelastaa Honeyn ja veneessä on loppupusujen aika. Hyvä filmi, jonka olen nähnyt monta kertaa.

****

Näen selviä yhteyksiä Tohtori Ei:n ja Kapteeni Nemon välillä, molemmat ovat eskapistisia erakoita. Jules Vernen Nemo (nemo = ei kukaan) tunsi hieman enemmän empatiaa. Tohtorin nimi on Julius No, ja Julius oli Caesarin etunimi.

Bondkirjoja olen lukenut kymmenkunta.

Ensimmäinen kirja Casino Royale on kirjoitettu jo 1950-luvulla ja se on aika kesy ollakseen Bond-kirja, joskin siksi se on uskottava, eikä kaikki mene Bondin suunnitelmien mukaan.

Paras lukemistani Bond-kirjoista on James Bond Istanbulissa , joka on aikalailla filmin mukainen, mutta minusta jännittävämpi. Siinä Grantin mielenvikaisuudesta kerrotaan enemmän ja täydenkuun aikaan kaveri on aivan sekaisin eli täysin kuutamolla.

Pallosalama ja Kultasormi ovat suhteellisen paljon samanlaisia kuin filmitkin.

Kuuraketti on sama vain nimeltään.

Elät vain kahdesti tapahtuu Japanissa kuten filmikin, mutta muuten tapahtumat eivät ole samankaltaisia. Tässä teoksessa James Bondilla resetoituu kovalevy, eli hän menettää muistinsa ja muistamattomana hän on kalastajakylässä erään kalastajatten hoidossa, ja lähtee kirjan lopussa Vladivostokiin.

Elä ja Anna toisten kuolla, pääjuoni kuten filmissä, mutta on paljon erilaisuutta.

Ian Flemingin novellikokoelmassa on saman nimisiä juttuja kuin jotkut filmit, esimerkiksi Vaaran vyöhykkeellä mutta tarinat ovat jokseenkin erilaisia.

Bondkirjoissa juodaan ja poltetaan kuten filmissä, mutta kirjoissa lakanoiden välissä ei tapahdu juuri mitään.

Flemingin lastenkirjan ihmeautosta kertovan Chitty-Chitty Bang Bangin olen lukenut, eikä sekään ollut hullumpi. En ollut enää lapsi, joten en osaa sitä niin objektiivisesti tarkastella.

Ian Fleming ei siis jäänyt nemoksi eikä nobodyksi, vaan hänen ajatuksensa ovat saaneet lukijoita ja katsojia.

Casino Royale on blogattu täällä.
Elä ja anna toisten kuolla täällä.
Timantit ovat ikuisuia täällä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti