sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli


Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli, wsoy, 2000 toinen painos, Sivumäärä on 188, lukuja 21.

Tapahtumapaikka: Kaupunki, nykyaika
Henkilöt on Mika Porttila on 15-vuotias koululainen, Minna edellisen sisko, toimistotyöläinen äiti, edustaja-isä, Mikki ja hänen Taimi-mummonsa, rappioalkoholisti ja hyväksikäyttäjä Aaro, Lasse Nurminen tietokonekauppayrittäjä, opettajia, kavereita ja Tomi Nykänen ja Noora
Teema: Päihteettä paras; paha, pahempi, perheväkivalta. Koita pysyä pinnalla, vaikka kaverit uppoavat. Nämä eivät kyllä tulleet mieleen, kun kirjaa luin, mutta jälkeenpäin.
Uskottavuus: Onko uskottavaa, että hemmo heiluu peliautomaateilla ja pelaa, ja ravivetää, ihmetyttää tällaiset nykäset ja noorat? Kyllä jossain vaiheessa voi heilua häkki, jos ovat yli 15-vuotiaita, muuten odottaa koulukoti tai muu vastaava.
Kansi: Kuvaa omalla tavallaan kirjan tapahtumia, markka sopii peliautomaattiin. Kuningatar-korttia ihmettelen, miksi sen kaverina on V eli ilmeisesti korttipakan jätkä (=sotilas). Mikki on myös kuvassa.

Minusta Jukka Parkkisen  Onnenpoika ja pelienkeli alkoi ihan mukavasti Mika Porttila tekee kirjallisuusesitelmää, ja katsoo netistä pelikertoimia, ja chatteja, hankkiutuu Nurmisen firmaan asentamaan monitoreja (=näyttö), menee pelaamaan linja-autoaseman baariin. Juonikudelma on alkuun hyvä, mutta teos kääntyy niinkuin moni muukin koulun "pakkokirja" ankeisiin ahdistaviin alakuloihin. Onnenpoika saa pelienkelin kanssa kirjassa voittoja, muuta onnea pelienkelillä ei ole eikä tule.

Päähenkilö on siis  Mika Porttila on 15-vuotias, joka käy yläkoulua. Mikalla on fillari ja tietokone, ja hän tekee opettaja-Mäkiselle kirjallisuusesseetä. Rahapeliretkillään hän "tutustuu" Mikkiin, josta kuoriutuu jotain muuta kuin aluksi luuli. Mikki asuu mummon tykönä, ja kirjassa selviää miksi. Taimi-mummo kuuluu kertomuksen hyviksiin, mutta ei saa Aaro-poikaansa kuriin. Taimilla on monen tonnin maksut maksamatta ja haastava elämäntilanne, kun hulttio-Aaro ottaa kaikki rahat ja ryyppää. Mika yrittää raapia rahaa kasaan, koska tajuaa, että Mikin eno Aaro vie kaikki Taimin rahat ja tekee vielä pahempaakin, lopussa tuhoaa Mikin seestymisen alun ja tappaa tämän henkisesti. Mikki on erityiskoulussa ja sielu on pahasti haavoilla.

Päihteitä, pahoinpitelyä, pahoinvointia, siinä mausteripaukset tähänkin kirjaan ja jotenkin tuntuu tapahtuuko tällaista, ja pitääkö siitä kertoa, oli kirjassa hyvääkin, eli Mika Porttila jotenkin koitti laittaa hanskaan tilanteensa. Kävi töissä, ei koukuttunut ruohoporukkaan. Ruohoneiti Noora ja Nykänen niminen roolihahmo joutuvat vaikeuksiin, mutta Mika saa velat kuitattua. Mutta miten, pelaamalla Mikin kanssa automaattipelejä, ravivetoa, eli annetaanko tässä hyvää mallia. Kirjan loppuratkaisu on aivan liian rankka yläkouluikäisille.

En väitä, ettäkö kirja olisi kokonaan huono, hyvin kirjoitettu, looginen, ehkä uskottavakin, ja koskettava, mutta en yksinkertaisesti pidä tällaisista kirjoista, koska Mikin kohtalo oli liian kova. Muutenkin Mikki oli tarinan ulkohenkilö, ja Mikin menneisyyden hahmot (haamut) vaan mainitaan lopussa ja tulevaisuuden tumma taival.

Kirjassa yrittää olla jotain sisäpiiri-huumoria, puhutaan Väkilannan (Apulanta) levyn polttamisesta ja muistaakseni teoksesta Lohkon  Kaupungin sinisilmäisin Lyyli tai sinne päin. ATK-opettajan lempinimi on Weepee, WP=WordPerfect tooosi vaanha tekstinkäsittelyohjelma ja on viruksen tekoa, ja minua ei edes naurattanut, imuroin kerran tai siis tietokoneeseen tuli oikea virus ja oli koko tietokone tyhjennettävä.

Kuten aina Mika Porttilalla on perusperhe, mikä aina koulun lukukirjoissa on: sisko, äiti ja isä. Luokalla on aina joku levoton hemmo: Nykänen, sitten on jokunen tyttö löysällä moraalilla, tässä Noora, sitten on joku sekoaikuinen, eli sekin löytyy ja löytyy eläkeläinen, joka muistamaton, aikuisista hyviksiä löytyy yleensä joku opettaja ja tässä vielä tietokonefirman omistaja.

Kirjailija Parkkinen luulee, että peruskoulun 8-luokalla kirjallisuusesseitä hierotaan kauan. Tuskin Mika Porttilan tasoinen koululainen näkisi näin paljon vaivaa. Tämän kirjan lukemiseen meni tältä heebalta kolmisen tuntia ja siinä ajassa keitin kasaan myös tämän arvion. Olkaa hyvä: Lohkolla tai ilman.

Opettajalle tästä nettijutusta ei kannata mainita :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti