lauantai 19. toukokuuta 2018

Beatrix Potter: Petteri kaniinin satumaailma



Beatrix Potter: Petteri kaniinin satumaailma, Beatrix Potterin koko tuotanto, Otava 2015, englanniksi tämä on julkaistu 2002. Sivumäärä 400.

Beatrix Potterin Petteri kaniinin satumaailmaan on kerätty kaikki tarinat värikuvin.

Petteri Kaniini tarinassa (1902) Petteri saa äidiltään ohjeeksi, ettei herra Vänskän puutarhaan ole asiaa, sinne isäkin "jäi". Muut sisarukset poimivat metsässä karhunvatukoita, mutta Petteri porhaltaa Vänskän puutarhaan. Hankaluuksia koituu, mutta Petteri selviää hengissä kotiin, mutta väsynyttä kania äiti joutuu hoitamaan kamomillateellä.


Nokkela ja Vikkelä -tarina (1903) on kuvaus järviseudulta. Oravaveljekset Nokkela ja Vikkelä lähtevät pähkinän hakuretkelle lautoilla läheiseen saareen, jossa he sopivat Pöllön kanssa pähkinöiden keräämisestä. Nokkela kiusoittelee Pöllöä arvoituksin.


Iso Pöllö ei pidä näsäsviisastelusta, ja rouskuttaa ensin yhden myyrän ja sitten liian nokkelan oravan melkein, hännästä jää vain tynkä, ja jäävät vitsailut ja arvoitukset.


Tarina räätälistä ilmestyi vuonna 1903, se perustuu tositapahtumiin, joskaan hiiret tuskin saattoivat köyhän räätälin työtä loppuun. Tarinassa hiiret tekevät silkistä pormestarille liivit. Tarina oli Beatrixin lempitarinoita ja minusta erityisen hyvä. Hiiriltä tosin loppuu silkki, mutta räätälin kissan avustuksella silkkiä saadaan lisää ja vaate valmistuu ajallaan ja räätälille koituu lihavammat ajat.

Penna Pupu -tarina on vuodelta 1904. Penna nimi tulee suoraan Beatrixn lemmikkikanista Benjaminista. Penna Pupu on Petteri Kaniinin serkku ja he hakevat Petteri Kaniinin Vänskälle jättämät vaatteet. Serkukset joutuvat pulaan tällä kertaa kissan vuoksi. Pennan isä pelastaa pikku puput pinteestä.

Kaksi tuhmaa hiirtä (1904) on tarina nukkekodista, jonne hiiret menevät tekemään omiaan. Tarinan esipuhe liittää tämän Beatrixin kihlattuun Norman Warneen, jonka sukulaisten lapsilla oli Normanin nikkaroima nukkekoti sekä Beatrixin omiin hiiriin, joille kihlattu teki "häkit". Beatrixin perhe vastusti kihlausta, avioliitto ei toteutunut kihlatun kuoleman vuoksi, mutta kirjailijatar säilytti Normanin tekemät nukkekodin kalusteet.

Rouva Siiri Sipinen (1905) on eläväinen tarina, mutta sen päähenkilöllä ei ole esikuvaa eläinmaailmassa vaan Siiri esittää "erästä skotti pesijää". Tarinassa Siiri on siili, joka löytää pikku-Liisan nenäliinat ja pesee nämä ...

Piirakka ja peltivuoka (1905) kertoo peltivuuan kohtalosta, kun kissa tekee piirakka, johon laittaa herkkuaan hiiren lihaa (luin ensin että hirven mutta siis hiiren lihaa). Tarinassa on myös harakka, ja täytyy todeta, että Beatrix oli taitava piirtämään.

Jeremias Rimppakinttu on sammakko, joka kalastaa. Lohi vie rimppakintun, mutta onneksi saa saaliiksi lopulta vain kalossit. Jeremiaksen lounas sisältääkin vain heinäsirkkaa ja leppäkerttua.

Jossain vaiheessa Englannissa julkaistiin haitarikirjoja, en tiedä minkälaisia ne ovat, mutta kaksi haitarikirjatarinaa tässä on. Tuima tuhma kaniini on tarina, jossa tuhma pupu pöllii kiltin pupun porkkanan, mutta joutuu metsästäjän tähtäimeen. Kiltti pupu on pötkinyt pakoon. Haulikon haulit eivät vie tuhman pupun henkeä, mutta häntätupsun ja viikset.

Lorutarinat ovat myös mukavia. Omppu pompun lastenlorut sekä  Pupu persiljan lastenlorut. Kirjassa on joukko muita tarinoita, joita voin suositella, kaikille hienojen eläinkuvien ystäville, tai Beatrix Potter -faneille.

Kaikkien tarinoiden ja lorujen kuvitus on upea, ja minusta äärettömän kaunista, ja ne kantavat tarinaa.

Tarinat ovat ihastuttavia, ja ovat osittain ihastuttavien piirrosten varassa, mutta ei suinkaan kokonaan, moni tarina kantaa ilmankin.

Tarinoilla oli eri suomentajia. Riitta Björklund on suomentanut avaustarinan Petteri Kaniinin, Eeva-Liisa Manner on suomentanut kaksi Nokkelan ja Vikkelän sekä Rouva Siiri Sipisen, Hanna Tarkka peräti kymmenen, ja Raija Mattila yksitoista, kaksi lorutarinaa on suomentanut Johanna Venho.

****
Beatrix Potter (1866 - 1943) oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja, hän julkaisi Petteri Kaniinin vuonna 1902, ja sen suosion siivittämänä julkaistiin vielä  24 muuta ihastuttavaa tarinaa, tässä kirjassa oli lisäksi  neljä  ennen julkaisematonta tarinaa. Beatrix oli kotoisin varakkaasta perheestä ja nuorena (ja vanhempana) hänellä oli paljon lemmikkejä ja Beatrix tarkkaili luontoa ja piirsi paljon kuvia. Beatrix oli kihloissa, mutta mies kuoli ennen häitä, mutta Beatrix avioitui 48-vuotiaana vuonna 1913. Hän muutti järviseudulle, harrasti maanviljelyä ja luonnonsuojelua.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Leon Uris: Exodus


Leon Uris: Exodus, 1958, Suomentanut Laura Tala, Gummerus 1960, sivumäärä 621.

Leon Uriksen Exodus -romaani kertoo juutalaisen valtion Israelin synnystä. Romaanin takaumat kattavat Euroopassa sorrettujen juutalaisten halusta muuttaa ensin Turkin ja sittemmin Britannian hallitsemalle Palestiinan mandaatille ja päättyy itsenäistymisjulistuksen jälkeiseen sotaan arabimaita vastaan. Romaanin päähenkilöiden kautta käydään traagiset ja vaikeat vaiheet, mutta lopulta saavutetaan itsenäisyys, mutta selkkaukset eivät kokonaan lopu (eivätkä ole loppuneet).

Britannia luopui virallisesti Palestiinasta 15.5.1948, ja Israelin valtio julistettiin perustetuksi päivää aikaisemmin eli 14.5.1948 eli 70 vuotta sitten. "Israelin maa on juutalaisten kansallinen synnyinmaa. Täällä on saanut alkunsa  ja kehittynyt heidän henkinen omalaatuisuutensa, heidän uskontonsa ja kansallisuutensa... s.535. Julistukseen pääsemiseksi juutalaiset ovat joutuneet kestämään Euroopassa vuosisatoja vainoa, Hitlerin holokaustin, toisen maailmansodan jälkeiset pakolaisleirit, ja itsenäisyystaistelun brittejä ja ympäröiviä valtioita vastaan. Israel on YK:n jäsenvaltio, mutta Israelin valtiota eivät ole tunnustaneet 32 Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän valtiota. (lähde Wikipedia).
.
Kirja alkaa Kyproksen Larnacan pakolaisleiristä, jonne piikkilanka-aitojen taakse britit ovat sijoittaneet Palestiinan mandaattiin pyrkineitä juutalaisia, useat heistä ovat orpoja alaikäisiä. Tarkoituksena on harhauttaa brittejä (kirjassa puhutaan englantilaisista, jota termiä käytän pääosin jatkossa). Englantilaisten toimia arvostellaan todella kirpeästi, ja heidän ulkopolitiikan syyksi mainitaan öljy.

Harhautuksen tarkoituksena on viedä laivalla alaikäisiä pakolaisia Palestiinaan. Operaatiossa esitellään kirjan päähenkilöt.
Exoduksen päähenkilö on Ari Ben Canaan, hän on Barak Ben Canaanin poika. Barak lähti veljensä Akivan kanssa pakoon 1880-luvulla päätyen suurten vaikeuksien kautta Palestiinaan. Barakin ja Akivan välit myöhemmin rikkoutuvat, sillä Akiva ottaa jyrkemmän linjan englantilaisiin. Ari Ben Canaanilla on arabiystävä Taha, joka vaihtaa itsenäistymiskuohunnassa asennettaan, ja kuolee. Arilla on sisar Jordana, jota Taha olisi halunnut vaimokseen. Jordana on kiintynyt  David Ben Amiin, joka myöskin kuolee Jerusalemissa taistelussa. Ari on kirjan operaatioiden pääsuunnittelija. Hän on asunut englantilaisten hallitsemassa mandaatissa, ja osallistunut liittoutuneitten riveissä toiseen maailmansotaan, ja ylennyt majuriksi. Arin kautta kummastellaan englantilaisten nuivaa asennetta juutalaisia kohtaan toisen maailmansodan jälkeen. Ari toimi jo Berliinissä ennen sotaa, ja siirsi turvaan juutalaisia.

Katherine "Kitty" Fremont on amerikkalainen sairaanhoitaja. Hänen miehensä on kaatunut toisessa maailmansodassa, hänen lapsensa on kuollut polioon. Tarinan alussa Kitty  28-vuotiaana toimii sairaanhoitajana pakolaisleireissä. Mark Parker on amerikkalainen toimittaja, Mark on Kittyn ja Kittyn miehen ystävä. Markin avioliitto on päättynyt eroon, Mark on vapaa liikkumaan ja hän on hyvä ulkomaan toimittaja, mutta englantilaiset inhoavat häntä. Ari Ben Canaan on suunnitellut Afroditen laivan remontoinnin, laiva kastetaan Exodukseksi. Sillä on tarkoitus viedä lapsia luvattuun maahan. Pakolaisleirissä on juro ja sulkeutunut 16-vuotias Dov Landau. Dov on puolaisen leipurin nuorin poika, ja perheen ainoa, joka selvisi ghetosta, mutta Dov on ollut myös Auschwitzissä ja kokenut kaiken pahan, hänen kädessään on tatuointi 395 159. Hänet halutaan väärentämään kulkulupia, passeja ja muita asiakirjoja. Dov ei ole kiinnostunut mistään. Vihainen nuori tarvitaan väärentämään. Larnacan pakolaisleirillä lapsia opettaa 16-vuotias herttainen Karen Hansen Clement. Karenilla on parantava vaikutus. Kitty Fremont haluaa jäädä leiriin Karenin herttaisuuden takia. Karenin perhe on jäänyt Berliiniin, vain Karen on päässyt Tanskaan, ja asunut siellä Hansenin "tyttärenä". (Romaanin mukaan Tanska ei alistunut juutalaisten käsinauhoihin, vaan koko väestö laittoi käsinauhat, eivät vain juutalaiset). Karen haluaa löytää professori-isänsä. Karen joutui Kyproksen leirille laivalta, joka yritti Ranskasta Lähi-Itään. Pakolaisleireillä juutalaiset järjestävät ohjattua toimintaa ja lapset käyvät koulua, ja myös sotilaallista koulutusta annetaan, sitä organisoi Zev Gilboa. Brittien joukkoja johtaa Kyproksella prikaatin kenraali Bruce Sutherland. Karen lopulta pehmentää juron Dovin ja hän tekee velvollisuutensa.

Romaanin juoneen on punottu paljon takaumia Akiva, Barak, Ari ja Jardana Ben Canaanien, Dov Landaun, Karen Clementin, Kirtty Fremontin kokemuksia.  Kenraali Bruce Sutherlandin suku on aatelinen, mutta Brucen äiti on ollut juutalainen näyttelijätär, äiti on kääntynyt juutalaisesta anglikaaniksi, ja katunut tätä kuolinvuoteella.

Ari Ben Canaan suunnittelee Larnacan pakolaisleiristä 300 lapsen siirtämisen Palestiinaan. Lapset saadaan siirrettyä laivaan väärien asiakirjojen avulla, mutta englantilaiset estävät laivan lähdön, syntyy pattitilanne, jota Mark Parker uutisoi. Lopulta nälkiintyneet lapset, jotka ovat vielä elossa pääsevät perille Palestiinaan, missä ei ole yhtään helpompaa, Exoduksen lapset ja nuoret sijoitetaan Gan Dafnan kibbutsiin. (Lukijalle herää kysymys, mihin britit olisivat halunneet sijoittaa Kyprokselle siirtämänsä pakolaiset, kun kukaan ei halua ottaa heitä vastaan, eikä heillä ole mitään kotia eikä vanhempia).

Kibbutsien synty on esitelty varsin perinpohjaisesti,  1900-luvun alussa siionistit ostivat maa-alueita turkkilaisesta Palestiinasta. Kibbutsin toiminta organisoitiin, miehet ja naiset tekivät töitä tasa-arvoisesti ja ilman palkkaa, lapset hoidettiin, kouluja ylläpidettiin, ja kaikista pidettiin huolta. Kirjassa kerrotaan Tel Avivin synty, kaikki vaikeudet ja onnistumiset. Osa kirjan tapahtumista koetaan kibbutsielämän kautta.

En viitsi tai en uskalla tähän kirjoittaa kaikkea, mitä kirjassa on, tai mitä itse ajattelen. Kukaan kuitenkaan ei kiistäne sitä, etteikö maahankinnat olisivat olleet laillisia, kibbutsit ja kaupungit on synnytetty  työllä, kibbutseissa on pyritty tasa-arvoon. Sama pätee ylempänä olevaan tosiasiaan, että Israel on nykyisinkin maa, jota valtaosa sen naapureista ei tunnusta, ja se kokee uhkaa. Kirjan luettuaan lukija luultavasti ymmärtää ainakin sen, että israelilaisten on vaikea luottaa siihen, että joku toinen heitä auttaisi. Luultavasti USA:n tukeen he voivat luottaa. Kirja on kirjoitettu tietystä näkökulmasta, joskin siinä on kyllä tarkasteltu, mistä 1948 pakolaisongelma johtui, ja sen luettuaan ymmärtää syvemmin, miksi se on niin vaikea ratkaista, tai miksi Israelin ja Palestiinan ongelma on ollut ratkaisematon.

Leon Uris pohjustaa 1948 tilanteen, hän raportoi YK:n yleiskokouksen äänestyksen 1947 Palestiinan jaosta, jossa muuten Suomi ei ollut mukana, sillä Suomi hyväksyttiin YK:n jäseneksi vasta 1955, ja Israel jo vuonna 1949. YK:n äänestyksen jälkeen kiihtyivät levottomuudet, aseelliset yhteenotot, ja raakuudet. Kun britit poistuivat toukokuussa 1948, alkoi Israelin itsenäisyyssota, jolloin taisteltiin eräiden arabimaiden sotajoukkoja vastaan. Sota päättyi aselepoon, jonka jälkeen tapahtui vielä iskuja.

Kaikki historia siis läpikäydään  päähenkilöiden kautta. Akiva johtaa makkabilaisia, joihin Dov Landau liittyy. Hän hylkää Karenin, mutta Karen ei luovu hänestä, vaan tulee katsomaan Dovia kuoleman selliin. Dovia ei teloiteta, sillä Arin avulla Dov ja Akiva saadaan pois. Tosin Akiva kuolee, kuten Karenkin, tosiin vasta rajaiskussa, aselevon aikana. Bruce Sutherland sai Kyproksen tapahtumien jälkeen passituksen eläkkeelle. Hän muuttaa Palestiinaan, ja osallistuu itsenäisyystaisteluun. Kitty Fremont on rakastunut Ari Ben Canaaniin. Arin nuoruuden rakastettu Dafna on kuollut. Hän on joutunut taistelussa vangiksi, raiskattu satoja kertoja ja silvottu kuoliaaksi. Kittyn ja Arin välillä kummitteleesekä  Dafnan muisto, että Jordanan inho Kittyä kohtaan. Vaikka tarinassa Dov ei saa Karenia, eikä Jordana Davidia, niin Kitty ja Ari lopulta löytävät toisensa, tai hyväksyvät toistensa näkemykset ja heidän yhteiselo voi alkaa, kun tarina päättyy.

Leon Uriksen Exodus on mahtava romaani, se kuvaa erään kansan itsenäisyystaistelun, kotiin paluun. Luin tätä ennen Mooseksen kirjat Vanhasta testamentista. Alkuperäinenkään juutalaisten lähtö Egyptistä ja paluu luvattuun maahan ei tapahtunut lainkaan helposti. Autiomaassa kansa napisi, ja oli tottelematon. Kultaisen sonnin valamisen jälkeen tapettiin noin 3000 ihmistä. Kun kansa ei luottanut luvatun maan  porteilla Herraan, autiomaassa vietettiin 40 lisävuotta, eikä Mooses päässyt luvattuun maahan, vaan kansa palasi Joosuan johtamana (todella suoraviivaistettu tulkinta). Tässä Exoduksessa napinaa ei ole, romaanin henkilöillä on sisäinen palo, jotkut joutuvat uhraamaan henkensä tavoitteen eteen. Kirjassa on paljon "voimakkaita" kohtauksia keskitysleireistä, taisteluista, sala-ampumisista, ja muista. Maailma on hyvin raadollinen paikka, eikä historia ole kaunista.
****
Leon Uris (1924 - 2003) syntyi Marylandissa. Hänen isänsä oli syntynyt Puolassa, ja asunut Palestiinan alueella ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Leon Uris osallistui toiseen maailmansotaan, avioitui ja ryhtyi lehtimieheksi. Exodus-romaania varten hän haastatteli tuhansia ihmisiä, ja teki parin vuoden pohjatyöt. Hän myi MGM:lle Exoduksen filmioikeudet.

Elokuvan ohjasi Otto Preminger ja pääosassa oli Paul Newman (Ari Ben Canaan), ja Eva Marie Saint (Kitty Fremont), Sal Mineo (Dov Landau) sekä Ralph Richardson (kenraali Sutherland). Filmi kuvattiin Kyproksella ja Israelissa.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Amos Oz: Juudas



Amos Oz: Juudas, hepreankielinen alkuteos: Ha-besova al-pi Jehuda 2014, suomentanut Minna Tuovinen, Tammi 2018, sivumäärä 358.

Kirjan päähenkilö 25-vuotias astmaattinen jatko-opiskelija Shmuel Ash on joutunut elämässään kriisiin. Tyttöystävä Jardena avioituu toisaalla, isän taloushuolien vuoksi Shmuelin kuukausiavustus loppuu, ja aiemmin on loppunut kiinnostus värkätä opinnäyte aiheesta Jeesus juutalaisten silmin. Kirjan tapahtuma-aika on talvi 1959-1960 Jerusalemissa. Tunteellinen ja saamaton Shmuel on vailla ystäviä, kun hänen sosialistiryhmänsä on hajonnut oppiriitojen vuoksi. Shmuel harhailee, ja pestautuu herra Gersbom Waldin luo lähinnä pitämään juttuseuraa sairaalle mutta älykkäälle vanhukselle. Taloudessa asuu Waldin ainoan pojan Michan 45-vuotias leski Atalja Abrabanel, joka tekee yksityisetsivän töitä. Ataljan isä Shealtiel Abrabanel on ollut pääministeri Ben Guriotin vastustaja, ja kannattanut Palestiinaan kaikkien valtiota ilman rajoja, ja on siksi ollut hyvin epäsuosittu, vetäytynyt yksinäisyyteen taloonsa ja kuollut.

Kirjan teema on kansan käsitys petturuudesta. Kirja koostuu pitkälti Shmuelin ja Gersbomin sekä Shmuelin ja Ataljan keskusteluista, koskien Israelin valtion syntyä, siihen liittyvää sotaa, jossa Micha on häpäisevän kidutuksen jälkeen surmattu. Shealtiel Abrabanelia on pidetty petturina arabimyönteisyyden vuoksi, samaten Juudasta on pidetty kaikkien aikojen petturina. Danten Helvetissä Juudas, Cassius ja Brutus ovat muuten alimmalla tasolla, ja roikkuvat pää alaspäin. Juudaksen tarinaan ja valintaan pureudutaan kirjan loppusivuilla.

Amos Ozin Juudas on kertoo myös tarinan Shmuelin, Ataljan ja Gersbaumin kohtaamisesta, joka varmasti syöpyy lapsenomaisen Shmueliin muistoihin kaihon kokemuksena. Lopulta Atalja on se, joka tahtipuikkoa heiluttaa. Juudas-romaani on minusta teemoiltaan ajaton, ja ajankohtainen, suhteellisen helppolukuinen, mutta syvällinen romaani. Lukukokemus oli miellyttävä, mutta en ollut aivan varma, mitä Amos Oz halusi kertoa, ja olen hyvin monessa kohdin eri mieltä. Mitä tulee kirjan ihmissuhteisiin, Gersbaum puhuu ja haluaa vastaväitteitä, Shealtiel puhui, muttei kuunnellut, Atalja taas haluaa Shmuelilta enemmäkseen hiljaisuutta.

Mummo  matkalla on blogannut tästä näin hyvin ja näin hyvin bloggasi Mila.

*****
Amos Oz, alunperin Amos Klausner (4.5.1939 --) Oz on syntynyt itäeurooppalaisten emigranttien perheeseen, eli oli Israelissa, kun se itsenäistyi 14.5.1948. Ozin lapsuutta varjosti äidin itsemurha, kun tämä oli 12-vuotias.

****
Lisäanalyysia
Kirjassa teemoiksi nousevat minusta sekä Israelin valtion suhde arabiväestöön että juutalaisten suhde Jeesukseen, ja kristittyjen suhde juutalaisiin. Teoksen syvälliseksi ymmärtämiseksi olisi hyvä tuntea Israelin valtion syntyprosessi ja vapaussota (bloggaan Leon Uriksen Exoduksesta 14.5, jossa juutalaisten paluu alueelle on käyty läpi). Uusi Testamentti, tai ainakin Vuorisaarna, Juudaksen kavallus ja itsemurha sekä Jeesuksen toiminnan pääkohdat olisi hyvä muistaa sekä Talmud, jota en itse valitettavasti tunne (lopulta olisi hyvä tuntea sekä Babylonian, että Jerusalemin Talmud). Vanhaan Testamenttiin myös välillä viitataan. Keskusteluissa on sangen kirpeitä havaintoja siitä, miten kristityt ovat historian aikana suhtautuneet juutalaisiin ja arabeihin. Lisäksi on pohdittu, mikä osuus on Juudaksella, kaikkien aikojen petturilla asenteella juutalaisia kohtaan. Itseäni aina haittaa yleistykset, mutta toisaalta historian pitkä jana on varsin paljon kertova, vaikka se minusta kertoo enemmän vallanhalusta, sodista ja kärsimyksistä kuin jonkun ryhmän teoista. Historia kertoo myös vainoista, joista pahin oli tietenkin hirvittävä holokausti, jonka luoma turvattomuus, on minusta yksi syy siihen, että Israelin valtion on vaikea luottaa ympäröivään maailmaan. Tätä luottamuspulaa kirjan henkilöt tunnu ymmärtävän tai sitten he ymmärtävät sen itseäni paremmin, olen täysin ulkopuolinen ja tollo sivusta seuraaja. Kuitenkin näen, että keskitysleirien juutalaisilla ei ollut kunnon turvallista asuinpaikkaa Euroopassa, ja osa oli pakolaisleireillä esimerkiksi Kyproksella. Jokaisella itsenäisellä valtiolla on minun mielestäni oltava omat lait, rajat ja uskottava puolustus. Rauha on paras olotila, jota valitettavasti joutuu ylläpitämään välillä voimakeinoin. Sotaa, rauhaa ja valtioiden suvereniteettia ja suhteita säädellään kansainvälisin sopimuksin, joista on pidettävä kiinni. Hahmojen kanssa jaan huolen alueen vihanpidon seurauksista kaikille osapuolille myös tulevaisuudessa, mutta en tiedä ulospääsyä umpikujasta. Jokainen uhri ja varsinkin siviiliuhri on liikaa, joten kaikkien pitää ponnistella rauhan eteen, ja tunnustaa toistensa oikeudet olemassa oloon ja rakentaa omaa ja yhteistäkin tulevaisuutta joko kahdessa eri valtiossa tai yhdessä esimerkiksi liittovaltiossa, johon varmasti kukaan ei usko, eikä välttämättä toivokaan, ryhmien  kyky jakaa maata on usein vaikeaa tai ylivoimaista. Asiasta on varmasti mielipiteitä, rauha on aina parempi kuin sota, minkä Syyrian sisällissota karvaasti joka päivä muistuttaa.

Teoksen mukaan juutalaiset pitävät Jeesusta juutalaisena. Uudessa Testamentissa on tosin kohta, jossa Jeesus kastetaan: "Jeesuksen kaste: Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt ".
Ymmärrän vihjauksen myös siihen, että juutalaiset katsovat, että Jeesus oli juutalainen ja siten ihminen. Kuten tunnettua, en ole teologi, mutta nostan kirjan huomioita ylös. Kirjan mukaan kristinuskon perustaja oli Saul Tarsolainen eli siis Paavali, jonka asema Apostolien Teoissa oli merkittävä.

Teoksessa tutkijoilla on myös näkemyksiä, että Jeesus ei kumoa (juutalaista) lakia, mikä Vuorisaarnan mukaan on perusteltavissa: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan".

Juudaksen kavallus nousee myös esille, ja sen nykyaikaisessa viitekehyksessä, eli että Juudas ei olisi kavaltanut tätä pahuuttaan. Raamatun mukaan: " Silloin yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Juudas Iskariot, meni ylipappien luo ja sanoi: "Paljonko maksatte minulle, jos toimitan hänet teidän käsiinne?" He sopivat hänen kanssaan kolmestakymmenestä hopearahasta. Siitä lähtien hän etsi tilaisuutta kavaltaakseen Jeesuksen.
Juudaksen lopusta kerrotaan näin: Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi."Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.(Lainaukset Matteuksen evankeliumista). Kirjassa Juudaksen itsemurhan syystä ja uskosta on omia näkemyksiä.

Romaanin henkilökatraasta Shmuel on ainoa, joka ei ole itsekäs, hän on lapsenkaltainen. Shealtiel rakasti palvelijan mukaan arabeja, mutta ei omaa perhettään, ei vaimoaan, eikä ainoaa lastaan, eikä lopulta varmaankaan ketään. Gersbaum sen sijaan kaipaa poikaansa, mutta kasvatti hänet velvollisuuksiin. Michalta oli poistettu toinen munuainen, ja hän olisi välttänyt vapaussodan rintaman, mutta oppimansa mukaan, hän meni tekemään velvollisuutensa.  Atalja riutuu traumoissaan, ja elää omien sääntöjensä mukaan kuitenkin surren miestään ja ottamatta uutta aviomiestä. Shmuel haluaa ja saa Ataljalta muutaman käynnin tämän puutarhassa, kuten edeltäjänsä ja seuraajansa.

Raamatun aika -kuvakirja


Raamatun aika, kirjoittanut Malcom Day, suomentanut Maija Pellikka, Kirjalito 2001, sivumäärä 78.

Raamatun aika on huolella tehty teos Vanhan Testamentin kertomuksista. Yleensä yhdellä aukeamalla on yhdestä teemasta lyhennelmä, piirroskuvia, ja historiallisia näkökohtia.

Kirjan ymmärtämiseen minusta tarvitaan tietämys Vanhan testamentin alkuperäisteksteistä, mikä kannattaa vanhemmilla olla, jos haluavat lasten kanssa käydä tätä läpi. Toisaalta tämä on vähän isommalle lapselle helppo tapa tutustua Vanhan testamentin tapahtumiin yksinkin koulun antaman tiedon lisäksi. En tiedä, mikä on kirjan kohdeyleisö, luultavasti perheet, jotka ovat kiinnostuneita Vanhasta Testamentista.

Kirjan kuvitus on tosiaan upea. Itse luin Leon Uriksen Exoduksen (bloggaus 14.5), jonka pohjaksi luin uudestaan Vanhan Testamentin Mooseksen viisi kirjaa (mm. Exoduksen). Olen lukenut Vanhaa Testamenttia paljon pidemmällekin, mutta en aivan kaikkia tekstejä, joten tämä oli aika hyvä kertaus. En ole teologi, joten tämä ei ole uskonnollinen eikä historiallinen bloggaus, vaan postaus kirjasta ja sen sisällöstä.

Raamattu alkaa luomiskertomuksesta. Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva karkoitettiin Edenistä. Tämä selviää kirjasta, mutta viikunanlehdestä ei ole mainintaa. Kirjassa ei Jumalaa esitetä niin ankarana, kun Jumala minusta Vanhassa Testamentissa on. Tapahtumat etenevät, seuraavaksi on aiheena Kain ja Abel, myöhemmin moraaliton meno, vedenpaisumus ja Nooan arkki. Jotenkin tuntuu, että ihminen ei opi, koska pian rakennetaan Baabelin tornia. Se hajotetaan, ja kielet sekaantuvat.

Sodoma ja Gomorra tuhotaan tulisateella. Abrahamin veljenpoika Loot pääsee pakoon , mutta vaimo katsoo taakse ja muuttuu suolapatsaaksi. Jumala tekee liiton Abrahamin kanssa. Nämä Mooseksen ensimmäisen kirjan tarinat esitetään varsin tarkoin.

Joosefin uni, kaivoon laitto, ja Egyptiin vienti on kuvattu tarkasti. Israelilaisten orjuus alkaa.

Toisessa Mooseksen kirjassa syntyy Mooses, joka laitetaan kaislakoriin. Kirjassa on kuvia kaislasta tehdyistä esineistä.


Minusta Mooses on Vanhan Testamentin keskeisiä henkilöitä, ja keskeistä on matka Egyptistä Kanaanin maahan. Israelilaiset pääsivät lähtemään Egyptistä vasta vitsausten jälkeen, eikä matkan alku ollut mitenkään helppo. Nämä kirjassa on kerrottu, mutta ei itse matkasta, joka sekin oli hyvin vaivalloinen ja pitkä. Mooses sai Jumalalta 10 käskyä, ja hänen ollessaan poissa kansa oli tehnyt kultaisen vasikan. Kuvakirja ei kerro, että asian selvittelyissä kuoli tuhansia ihmisiä. Luvatun maan lähistölle päästään aika joutuisasti, mutta rangaistukseksi epäuskosta erämaassa harhaillaan 40 vuotta, eikä Mooses näe Luvattua maata, vaan Joosuan johdolla Jerikon muurit kaadetaan. (Kuten mainitsin en ole teologi enkä historioitsija vaan tavisbloggari).

Luvatussa maassa kansa unohtaa nöyryyden, ja israelilaiset ovat muiden kansojen ahdistama ja välillä hallitsema. Filistealaisten kanssa on yhteenottoja. Davidin ja Goljatin kohtaaminen, David kohosi kuninkaaksi, mutta Salomon oli vielä merkittävämpi kuningas, ja hänen tuomionsa esitetään kirjassa niin ikään. Davidin aikana Jerusalem vallattiin, ja Salomonin rakennutti temppelin. Tilanteet kuitenkin muuttuivat Jerusalem paloi, osa israelilaisista joutui pakkosiirtolaisiksi, tämä tapahtuma on lyhyesti kuitattu, mutta on ollut jälkikäteen tärkeä: "Pakkosiirtolaisuus merkitsikin juutalaisuuden syntyä. Vasta eksiilissä ja sen jälkeen Israel sitoutui ehdottomaan monoteismiin. Kansa erottui muiden joukosta...Perimätietoa alettiin kirjoittaa muistiin: VT:n kirjat alkoivat saada muotonsa"., Lainaus täältäOuti Lehtipuun tekstistä.

Raamatun aika  päättyy pakkosiirtolaisuuden päättymiseen ja paluuseen Jerusalemiin, joskin lopuksi on vielä psalmeja.

Raamatun aika on ulkoasultaan upea, ja antaa varmasti lapselle käsityksen Vanhan Testamentin kirjoituksista.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Hannu Salama: Se tavallinen tarina



Hannu Salama: Se tavallinen tarina, 1961 Otava, Seven 2003, sivumäärä 162.

Se tavallinen tarina on  Hannu Salaman esikoisteos, joka ei ole parhainta mutta ei huonointakaan Salamaa. Tarina kulkee pääosin ilman takaumia eteenpäin, Salamalle tyypillisesti tarina rönsyilee, mutta tavanomaista vähemmän.

Päähenkilö on  Eelin Salminen eli Eeli. Hänen tarinansa on hyvin ankea. "Eeli oli vanhin Jussin ja Johannan lapsista". Jussilla ja Johannalla on kuppa, jonka salaavat toisiltaan, mutta lapsia tulee lisää, ja niitä joutuu Eeli hoitamaan, ja pitämään huushollia. Palkaksi tulee huutoa ja selkäsaunoja. Ennen rippikoulua, on kesällä vieraalla piikomassa ja rippikoulun jälkeen lähtee usko mukanaan Tampereelle puuvillatehtaalle töihin. Eeli on vuokralla Amurissa puutalokorttelissa huoneessa ja yhteiskeittiössä. Alku on hankalaa, mutta kun neljä veljeä Santtu, Väinö, Arvo ja Tauno muuttavat Teiskosta Tampereelle, alkaa elämä olla merkityksellistä. Jopa kotona käydään laivalla, ja tuo käynti osoittautuu Eelille kohtalokkaaksi. Laivan kansimies Suliinin Kalle pyytää laivamatkalla (jota on paljonkin kuvattu)  Eeliä tansseihin. Tansseja Työväentalolla kuvataan paljon ja Eelin veljien ja kyläläisten touhuja, mutta vähemmän Eeliä ja Kallea, jotka eivät Työväentalolla edes tule, vaan Kalle kiksauttaa nopeasti Eeliä laivassa. Eeli on vastahakoinen, mutta luulee menevänsä naimisiin Kallen kanssa. Kalle kääntää vaan selkäänsä on hiljaa, ja hätistää Eelin pois. Kalle vonkaa Maijaa eli Kivelän Yten leskeä, jonka kanssa sitten harjoittakin haureutta. Myös Väinön touhuja kuvataan, kun äiti-Johanna tulee keittiöön "Väinö vetäytyy taaksepäin ja Ilona laski hameensa. Väinö ei kerinnyt piilottaa mitä esillä oli". s.92. Väinökään ei välitä Ilonasta, joka ei kylläkään kärsi tilanteesta.

Eeli palaa Tampereelle, ei saa yhteyttä Kalleen, mutta vimmaisena menee tapaamaan Kallea, joka kysyy: "Oletko sinä hullu vai tiine".s. 112. Alkuun Eeli on tiine, sitten Kalle antaa rahaa ja osoitteen puoskarille, tämän jälkeen Eeli tulee hulluksi ...

Myöhemmin Eeli joutuu mielisairaalaan, mistä hänet passitetaan kunnalliskotiin. Kunnalliskodissa vierailevat Santtu vaimonsa Marjatan kanssa sekä Väinö (ei siis Eelin vanhemmat)

Se tavallinen tarina on ankea. Ajankohtaansa nähden tarina sisältää paljon mainintoja "nee?ereistä", ovat olleet  tuolloin ehkä puheenaiheena. Tarinassa Eeli on uskonnollinen ja jää ilman vanhempiensa ja Kallen tukea. Häntä tukee Anna-täti, joka kuitenkaan ei esiinny kirjassa, mutta hänen kirjeitään Eeli lukee. Ne ovat hyvin uskonnollisia, teema, joka on useimmissa Salaman kirjoissa jossain muodossa.

Santun, Marjatan ja Väinön lähdöstä kunnalliskodista:
"Auto keinahteli koivukujaa myöten kuin suuri lulla, epätasaisesti kuin humalaisen tuutimana".

****
Hannu Salama (4.10.1936 - ) on legendaarinen suomalainen kirjailija. Vaikka Sala on syntynyt Kouvolassa, hän asui lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella. Tunnetuin hänen teoksistaan on Juhannustanssit, joka poiki myös Jumalan pilkkasyytteen ja tuomion, josta UKK presidenttinä hänet armahti, tosin tuomio oli ehdollinen.
Hannu Salama on lehtitietojen mukaan luvannut nähdä kansalaissodan 100-vuotispäivän. Sata vuotta sitten 27.1.1918  syntyi Suomen sisällissota, Vapaussota, Kansalaissota tai Kapina, niin kuin se tässä kirjassa mainitaan: "Simo oli itseopiskelija jonka isä oli kapinan jälkeen ammuttu paskatunkioon". ss. 77-78. Kapina päättyi valkoisten voittoon 15.5.1918. Salama kirjoittaa valkoisista lahtareina, ja punaisista työläisinä, tai niin ne tässäkin kirjassa mainitaan, ja on erikseen työväentalo, ja siellä tanssit, ja suojeluskuntien talo. Onneksi vuosisadassa ollaan eheydytty tästä asetelmasta.
Tämä on muuten poistojen ja muiden jälkeen tuhannes Jokken kirjanurkan postaus, aikaistin tätä bloggausta 15.5.2018:sta ja siirsin tähän, on Sala sen asenteellaan ansainnut.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Giovanni Guareschi: Isä Camillon kylä



Giovanni Guareschi: Isä Camillon kylä,  Mondo Piccolo "Don Camillo", julkaistu vuonna 1948, suomentanut Helka Hisku, WSOY-taskukirjat, 1973, sivumäärä 274.

Kirja tapahtuu kylässä Po-joen laaksossa, jossa katolinen kirkkoherra isä Camillo kaitsee seurakuntaansa ja puhuu ristinnaulitun kuvan kanssa (saaden vastauksia) ja taistelee kommunistista pormestaria Pepponea vastaan. Pepponen kakkosmies on Turski. Kommunisteilla on kokouksia, ja vaaleja on usein.

Pääosa jutuista on poliittisia vastakkainasetteluja, mutta muutama myös uskonnollisia. Kirjan lopussa Camillo siunaa miehen vaikka hänen kuolinsyyksi todetaan itsemurha. Todellisuudessa mies murhattiin. Kirjan alussa Isä Camillo kieltäytyy ensin kastamasta Pepponen poikaa. Myöhemmin tulee kiistaa lapsen nimestä. Lopulta sopu tulee lapsen nimestä, jopa Lenin käy Isä Camillolle.
"Isä Camillo pudisti päätään. »Eihän nyt toki: antakaamme sille pikemminkin nimeksi Libero Camillo Lenin», hän sanoi. 'Niin, myös Lenin. Kun senkaltaisilla tyypeillä on lähellään joku Camillo, he eivät voi saada mitään aikaan'."

Vaikka kaksintaistelu on aatteellista, keinot ovat käytännöllisiä. Peppone pistää kiviä "kellon siipiin", isä Camillo kirjoittaa Pepponen julistuksiin "Peppone on aasi".

Peppone tulee tiedustelemaan asiaa suoraan isä Camillolta, hän nimittäin tietää syyllisen (ilmeisesti kylässä on vähän kirjoitustaitoisia).
"Kysymys on lyhyesti siitä, että kylässämme harjoittaa toimintaansa muuan veijari, muuan mustasieluinen jänishousu, muuan myrkkyhampainen Juudas Iskariot. Joka ainut kerta, kun asetamme ilmoitustauluumme paperin, minkä minä sih­teerinä olen allekirjoittanut, hän huvittelee kirjoittamalla nimeni kohdalle: 'Peppone on aasi!'"
Camillon kiivautta suitsee ristiinnaulitun kuva, kuten tässäkin tarinassa. Pepponekin joustaa tarvittaessa, mutta vasta sitten kun on äkkipikaistuksissaan tehnyt jo jotain.
Herrat kilpailevat 'kepposillaan'.
Isä Camillo on kiivastuksissaan sytyttänyt palamaan hökkelin, jonka alle on piilotettu aseita. Toisessa tarinassa Peppone tuhoaa viiniköynnöksiä.

Peppone ei joudu omien silmissä juurikaan huonoon valoon, mutta isä Camillo joutuu poliittisten kiihkoilujen vuoksi jäähylle, mutta vastapuolikin tulee salaa saattamaan miestä, ja seuraavassa jutussa Camillo palaa.

Tarinat kuvaavat sodan jälkeistä tilannetta. Camillo joutuu saksalaisten miinakenttään. Peppone on pöllinnyt Camillon vaatteet, kun Camillo on uimassa joessa. Sotasaaliilla rakennetaan julkisia tiloja kirjasto, urheilutila ja lääkärin tilat, eli hyvinvointiyhteiskuntaa rakennetaan. Samalla alkavat urheilukisat. Camillon joukkue häviää Pepponen joukkueelle jalkapallossa, mutta Peppone joutuu mukiloiduksi nyrkkeilyottelun jälkimainingeissa.

Kirjan loppu on  minusta hyvinkin raaka. kommunisti Liukasta ammutaan. Taantumuksellinen Pizzi, jota teosta epäillään, ammutaan väijytyksestä. Teko kuitataan itsemurhaksi. Isä Camillo siunaa miehen ruumiin ja saa vihaa päälleen. (Itsemurhan vuoksi ei olisi voinut siunata ruumista?). Isä Camillo kuitenkin huomaa, että Pizzillä oli ase vasemmassa kädessä, ja ampumahaava oli oikeassa ohimossa. Seuraavassa jutussa Camillo joutuu ammunnan kohteeksi. Vasta kirjan päättävässä tarinassa Keltaista ja ruusunpunaista päästään 'normaaliin' päiväjärjestykseen, ja Pepponen silmäterä pieni poika lausuu runoja.

Kirjan pohjalta on tehty aikanaan suosittua tv-sarjaa, jonka nimihahmo Isä Camillo on kannen kuvassa. (Kansi oli sangen heikkokuntoinen),

Tässä skannattu kuva DVD-boxin kuvasta.


Kirjassa on piirrettyjä kuvia, yllä on esimerkkinä yksi, usein hahmoina on joko enkelisiipinen poika tai poika, jolla on pienet sarvet, tässä aivan tavallinen Camillo.

*****
Giovannino Guareschi (1.5.1908 - 22.7.1968) oli Isä Camillo kirjojen takana. GG osallistui toiseen maailmansotaan ja on saanut "herjauksesta" vankeustuomionkin. Lähde suomenkielinen Wikipedia.
Olen blogiaikani alussa blogannut huonosti kirjasta Isä Camillo vauhdissa joka on kooste vuosilta 1948, 1952 ja 1963 julkaistuista tarinoista, ilmeisesti teoksista tämä Isä Camillon kylä, Isä Camillo ja hänen laumansa, Isä Camillon paluu, Toveri Don Camillo ja Isä Camillo ja nykynuoret.

Giovanni Guareschin syntymästä on tänään 110 vuotta.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Erkki Rekimies: Näkymätön intiaani



Erkki Rekimies: Näkymätön intiaani, WSOY TaskuSet 1975, sivumäärä  120.

Erkki Rekimiehen Näkymätön intiaani on perinteinen nuorten villin lännen intiaaniseikkailu.

Postivaunut vievät postia ja ihmisiä Denveriin. Vaunuja seuraa yksinäinen intiaani Tomolo yhdessä kesyttämänsä suden Lobon kanssa. Tomolo on menettänyt vanhempansa 3-vuotiaana Arapahojen tapettua nämä. Tomolon isä on ollut valkoinen ja äiti intiaani. Tomolon on kasvattanut Kojootinhäntä niminen intiaani. Nyt Tomolo etsii vastauksia vanhemmistaan.

Vaunuista näkyy myös sata sotaisaa arapaho-intiaania. Virtaa ylittäessä vaunujen pyörä irtoaa ja vaunujen ajajat ja matkustajat joutuvat yhteistyöhön. Matkustajia on Isä Tonio, pappi, joka on kastanut Tomolon, kauppias Waterbottom, hänen kaunis tyttärensä Dolores, entinen seriffi Wilson, ja hänen mukanaan on vanki Mac. Intiaanit vaativat hevosia ja Dolores'ta. Arapahojen päällikkö on Culpalan. Wilson ei suostu vaatimukseen. Intiaanit haluavat myös Waterbottomin, joka on huijannut myymällä käyttökelvottomia aseita intiaaneille, yhdessä Ben Finmarkin kanssa, jonka intiaanit ovat jo tappaneet. Finnmark oli Tomolon isä. Vaunuja ajavat Hank ja Joe, lisäksi Waterbottomin orjana tai palvelijana on musta mies, jota sanotaan Aleksanteri Suureksi.

Juoni on itse asiassa hyvin perusteltu, ja jännite kohoaa. Tomolo joutuu kärsimään siitä, että on intiaani, ja hän joutuu kauppa-asemalla valkoisten kynsiin. Tomolo pääsee suden avulla pakoon. Häntä kuitenkin auttaa myös yksi valkoisista ja kertoo, ketkä olivat hänen vanhempansa. Äiti on ollut sosonien päällikön tytär.

Toisaalla intiaanien piiritys laukeaa väkivaltaan ...

Kirjan nimi viittaa Tomolon saamaan korpin sulkaan, jonka hän uskoo tekevän hänet näkymättömäksi. Jouduttuaan valkoisten väijytykseen, hän tajuaa, että taika ei auta valkoisten maailmassa. Itse asiassa sekä Mac että isä Tonio on hyötynyt Tomolon antamasta kullasta, valkoinen mies ei tässä ole puhdas omaltatunnoltaan. Tomolo suuntaa sosonien maille ja aikoo opettaa heille taikuuttakin suurempaa, valkoisen miehen kirjainten salaisuuden.

*****
Erkki Rekimies (1923 - 1995) oli laadukas seikkailukertomuksia kirjoittanut lehtimies, olen blogannut hänen kirjoittamastaan teoksesta Laatokan lentäjät.