sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Joe Buchan: 39 askelta



John Buchan: 39 askelta, The Thirty-nine Steps 1915, suomentanut Anssi Hynynen, Faros-kustannus Oy, 2011, sivumäärä 194.

John Buchanin agenttijännärin 39 askelta päähenkilö Richard Hannay on saapunut Englantiin ja on tylsistynyt: "I returned from the City about three o'clock on that May afternoon pretty well disgusted with life. I had been three months in the Old Country, and was fed up with it".
Hannay on oleskellut Etelä-Afrikassa ja toiminut kaivosinsinöörinä Rhodesiassa, ja on sijoittanut varansa pörssiin, mutta hän on pitkästynyt, kunnes hänen yläkerran naapurinsa hermoheikko salaliittoteorioiden tutkija Franklin P. Scudder tulee valottamaan Hannaylle suurta salaliittoa, missä Saksa ja Venäjä halutaan riitoihin ja sytyttää sota Balkanilla. Kirjan tapahtuma-aika on juuri ensimmäisen maailmansodan aatto eli 1914 alkuvuosi (Franz Ferdinand ammuttiin 28.6.1914 ja sota syttyi 28.7.1914). Salaliittolaisten tarkoitus on murhata Britanniassa vieraileva Kreikan pääministeri Konstantin Karolides. Herra Scudder päättää lavastaa oman kuolemansa ja piiloutua Hannayn asuntoon. Suunnitelma onnistuukin, mutta sitten oikea Scudder oikeasti murhataan ja Hannay joutuu pakenemaan poliiseja Skotlantiin Dumfriesiin, missä hän saa peräänsä kolme salaliittolaista. Hannay käyttää eri valepukuja: maitomiehen, paimenen, ja tietyömiehen. Hannay sairastuu malariaan, ja palaa etelään. Menemättä lainkaan yksityiskohtiin Hannay ratkaisee Scudderin muistikirjan koodin, saa yhteyden omin miehiinsä ja ...

Minä pidin tästä agenttijännäristä, se on paikoin hauska ja jopa uskottava. Kirja lisäksi kuvaa kirjailijan kotimaata myötätunnolla ja hauskasti. Erästä skottia kuvataan ytimekkäästi; "Itsepäisempää otusta ei voi olla olemassakaan". s 131. Mies ei halua ottaa korvausta majoituksesta ja malarian hoitamisesta. Brittityyliin ihmiset eivät juuri hätkähdä yllättäviä tilanteita. Kun Hannay saapuu sir Walterin luo, jolle hän haluaisi kertoa salaliitosta. Sir Walter laittaa asiat tärkeysjärjestykseen: " Kaikki on hyvin. Älkää antako sen pilata ruokahaluanne. Voimme puhua näistä illallisen jälkeen". s.137.

Kirjan nimi tulee vihjeestä Scudderin muistikirjasta: "Thirty-nine steps - I counted them - high tide 10:17 P.M".
****
Skotlantilainen John Buchan (1875 - 1940) oli asianajaja, kustantaja ja politikko, tämä on kirjoitettu 1915 Buchanin ollessa sairaana, Hannayn seikkailut jatkuivat muilla kirjoilla, ja wikipedian mukaan Buchan oli myös Kanadan kenraalikuvernööri 1935 -1940, listassa nimellä lordi Tweedsmuir.

39 askeleesta tehtiin ensi kerran elokuva vuonna 1935. Ohjaajana oli legendaarinen Alfred Hitchcock, ja Hannayta esitti Robert Donnay, kirjassa ei ole naisia, mutta filmissä naispääosaa esittää Madeleinen Carroll, filmin käsikirjoitusta on muokattu, mutta on hyvä filmi.

torstai 12. lokakuuta 2017

Ilkka Remes: Pahan perimä



Ilkka Remes: Pahan perimä, WSOY 2007, sivumäärä 527.

Ilkka Remeksen Pahan perimä on alkuasetelmaltaan minusta parhaita Remeksen kirjoja. Luin tämän nyt toiseen kertaan.

Yhdeksissäkymmenissä oleva Rolf Narva katoaa Berliinissä. Hänet on houkuteltu sinne. Erik Narva hänen poikansa alkaa etsiä isäänsä, ja samalla tutustuu isänsä ja äitinsä Ingrid Stormaren salattuun menneisyyteen Saksassa. Lukija on tietämättömän Erikin asemassa - koko vanhempien menneisyys alkaa purkautua. Myös isän eli Rolfin päässä alkaa myllertää torjuttuja muistoja. Rolf on toiminut Hitlerin atomipommiprojektissa, ja konnat tietävät sen, pian myös Erikille selviää, että fatsi on ollut natsi, tai ainakin heidän palveluksessaan. Hitler on yrittänyt kehittää atomipommia, ja ohjuksia. Erikille on suurempi ja ikävämpi yllätys, että myös hänen äitinsä ruotsalainen Ingrid Stormare on ollut sodan aikana Saksassa eugeniikkaa eli rodunjalostusta tutkimassa, erityisesti Stormare on tutkinut silmiä, ja niitä on tuotu tutkimuspöydälle läheiseltä keskitysleiriltä. Mutsi on ollut fatsiakin natsimpi.

Erikin vanhemmat ovat eronneet asuessaan Yhdysvalloissa. Äiti Ingrid, kuten Erikin oma perhe, vaimo Katja ja lapset Emil ja Olivia, asuvat Englannissa. Erikillä on Gendo-yritys, jota ollaan myymässä Kiinaan. Se on kerännyt kattavia DNA-rekistereitä. Rolfin äiti väittää Katjalle, että on ollut sodan aikana USA:ssa, jonne Rolf värvättiin rakettitutkimukseen toisen maailmansodan jälkeen. Erik saa isästään ja myös äidistään yhä enemmän natsitietoutta, mutta kovanaamainen Ingrid kiistää kaiken ennen kuin kaikki paljastuu dokumenteista.

Ilkka Remes toivoo, että lukijat eivät paljasta juonikuviota tuleville lukijoille. Tämä on Pahan perimässä helppo toteuttaa. Rikastetun uraanierän perässä on laukannut useampi ryhmä, ja lavastuksia on toinen toisensa jälkeen. Yksi yllättävä poppoo on Otaniemen teekkarit. Päätouhottaja on Rolfin entisen työtoverin Hans Plöggin Otaniemessä opiskeleva pojanpoika Robert, joka pääsee ensin uraanikätkölle, ja tekee omia ohjuskokeitaan, kunnes hänet siirretään ajasta iäisyyteen. Tämän jälkeen Jämeräntaipaleella alkavat kuulustelut,  mukana olleet teekkarit Teemu mukaan lukien aloittavat syntiensä tunnustamisen poliiseille. Teemu Teekkarikylästä on Remekseltä hyvä huomio. Tämän jälkeen alkaa kaleidoskooppinen juoni punoutua yhä uusiin kierroksiin, joku jopa kurottaa Kuuhun, mikä ilmenee kirjan kannesta.

Remeksen Pahan perimässä  Erik on toiminnan keskipiste, mutta myös hänen vaimonsa ja äitinsä. Erik joutuu punnitsemaan vanhempiensa moraalisia ratkaisuja ja tekoja, mutta myös taistelemaan omasta hengestään ja myös yrittämään estää joukkotuhontaa. Erikin isä Rolf, kuten hänen vaimonsa Ingrid kertoo, on sentimentaalinen haihattelija, joka ei tunne pelin sääntöjä. Erik on tehnyt anteeksi antamattomia möhläyksiä.

Remes on kirjan liitteisiin kerännyt aineistoa Karin Magnussenista, Dachausta ja avaruuslääketieteestä, rodunjalostuksen rahoituksesta, lisäksi on Maan alta kuuhun -artikkeli, jossa mainitaan tiedemiesten sodanjälkeisistä siirroista Saksasta USA:han, wikipediassa on artikkeli "Operaatio Paperclip" suomeksi TÄÄLLÄ sekä Hitlerin atomipommiohjelmasta. Sen sijaan kirjan teksti on liian tuttua Remestä, on Suomen natoasetelmaa, ja lopulta kaiken takana ei ole nainen vaan joko CIA tai KGB.

Ilkka Remeksen Pahan perimä on minusta kuitenkin asetelmaltaan, ja moraalisilta pohdinnoiltaan Remeksen parhaita. Juonen käänteitä siinä on ainakin riittävästi ja yllättäviäkin, itse pidän siitä, että lopulta kaleidoskoopin kuva on kaunis.
--
Ilkka Remes (s.1962) on Suomen myydyimpiä kirjailijoita. Pahan perimä on ollut vuoden 2007 myydyin teos  133 100 kpl, toisena Laila Hirvisaaren Grand Hotel 118 500, kolmas on ollut Reijo Mäen Uhkapelimerkki 63 500, vuoden 2007 Finlandiavoittaja Hannu Väisäsen Toiset kengät oli sijalla 5 painosmäärällä 52 300 kpl.

Ilkka Remeksen tuotantoa:
Antti Korvesta kertovat kirjat ovat:
Ikiyö (2003)
Hiroshiman portti (2004)
Nimessä ja veressä (2005)
6/12 (2006)
Isku ytimeen (2009)

Aaro Korpi -sarjan bloggaus 
Piraatit (WSOY 2003)
Musta kobra (2004)
Pimeän pyöveli (2005)
Kirottu koodi (2006)
Hermes (2007)
Draculan ratsu (2008)
Operaatio Solaris (2009)
Riskiraja (2010)
Bloggaus TÄÄLLÄ.

Nämä kaikki olen joskus lukenut lukuun ottamatta Musta Kobraa.

Muista Remes-kirjoista olen myös blogannut
Pääkallokehrääjä (Esikoisteos)
Karjalan lunnaat
Uhrilento
Itäveri
Omertan liitto
Horna ja Jäätyvä helvetti
Kiirastuli

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja



Kazuo Ishiguro: Yösoittoja, alkuteos Nocturnes: Five Stories of Music and Nightfall 2009, suomentanut Helene Bützow, Tammi 2011, sivumäärä 226.

Vuoden 2017 nobelisti Kazuo Ishiguron Yösoittoja sisältää viisi lyhyttä tarinaa, joita yhdistävät musiikki, ihmissuhteet ja suhtautuminen elämään ja haaveiden kariutuminen. Lisäksi tarinoissa on hieman epäonnistunut tai itseään etsivä  minäkertoja. Hyvä kokoelma, mutta ei yllä Ishiguron romaanien korkeaan tasoon.

Iskelmähurmuri avaa teoksen. Tarinan kertojana on itäeurooppalainen katusoittaja ja kitaristi Jan eli Janeck. Hän tapaa äitinsä suuren suosikin ikääntyvän iskelmätähden Tony Gardnerin, jolla on nuorempi vaimo Lindy. Yllättäen Lindyn tarina nousee keskiöön. Lindy oli aikoinaan haaveillut Hollywoodista, ja kytännyt tarjoilijana mahdollisuuttaan ja käynyt vanhemman tarjoilijan opastamana piireihin pääsemisen korkeakoulua. Ensimmäinen porras Lindylle on ollut iskelmälaulaja Dino Hartman. Tony Gardner on ollut toinen porras. Las Vegasissa naimisiin mentiin, Lontoossa pantiin, ja Venetsiassa häämatkalla oltiin. Nyt toinen matka Venetsiaan on viimeinen, vaikka Janin säestämänä Tony Gardner luikauttaa lemmenserenadin gondolista Lindylle. Samalla Tony tajuaa, että myös hänen pitää tuntea ura-avioliittojen pelisäännöt, ero on edessä, mikä kertojaa surettaa, koska Tony on hänen mielestään kunnon kaveri, ja vielä ollut rakkaan äitinsä suosikki.

Neljäs tarina Yösoittoja palaa Lindy Gardneriin, joka on päässyt Hollywoodiin, ja siellä oleilee hotellissa avioeron ja kauneusleikkauksen jälkeen. Kertojana on 38-vuotias Steve vaimonsa jättämä, vaimon uuden miehen rahoin kasvonsa trimmaava rivisaksofonisti. Hän tutustuu ja lähenee Lindyn kanssa. He kiertelevät kuin pikku lapset öistä hotellia kasvot siteissä (kirjan kansikuva). Vaikka Lindyllä on hauskaa ja öiset salapuuhat yhdistävät Steveä ja Lindyä, ei Lindyn julkkiksen ura-arjessa ole tilaa tusinafonistille.

Come Rain or Come Shine -tarinan kertoja on Raymond, joka on opiskeluaikana kuunnellut Emilyn kanssa "Broadway musiikkia". "Emily oli siihen aikaan hoikka ja kaunis ...". s.47. Lause on kirjassa tyypillinen ja paljastaa lukijalle, että Emily ei ole enää kaunis eikä hoikka. Kaunis ja hoikka Emily on kuitenkin avioitunut Raymondin parhaan ystävän Charlien kanssa. Vuosia myöhemmin kaikki ei ole kunnossa, ei avioliitossa eikä Emilyn suhteen. "Minun on sanottava, että järkytyin nähdessäni, kuinka paljon hän (Emily) oli vanhentunut. Eikä se johtunut vain siitä, että hän oli lihonut reippaasti edellisen käyntini jälkeen. Hänen ennen niin luonnollisen suloiset kasvonsa roikkuivat kuin bulldogilla, ja suun tienoilla oli tyytymätön juonne". s.55.  Tässä Ishiguro vahvistaa jo lukijalle aiemmin kertomansa asiantilan. Charlie ja Emily asuvat isossa talossa, heillä on henkilökuntaa pitämässä talon järjestystä. Avioliitto on lapseton, ja onneton. Charlie pyytää Raymondia asumaan talossaan Emilyn kanssa Saksan matkansa ajan, ja käymään teatterissa ja saamaan Emily hyvälle tuulelle. Ishiguron teos on julkaistu 2009, mutta tarinoissa ei ole ilmitasolla mitään piikikästä, ilkeää eikä nykyisin yleistä kaksimielisyyttä. Ilmitasolla Raymond on herrasmies ja Emily on siveä. Syvemmällä tasolla minusta ei ole näin, minusta Charlie laskelmoi. Hän ohjaa reppana Raytä puhelimitse, ja itse Raymondia  Emily kutsuu muistikirjassaan ruikuttajien ruhtinaaksi. s. 64

Tarinassa käydään keskustelu toisesta miehestä. Ray lataa Charlielle: "Mielessäni ei ole koskaan käynytkään, että voisit olla homo. Ei edes silloin kerran loppuottelun jälkeen, kun joit itsesi kamalaan känniin,  ja leikit ... " s. 66 - 67. Tätä Ishiguro ei avaa ja minusta Ishiguro vihjaa Raysta, että hän ei olisi kiinnostunutkaan Emilystä ...

Malvern Hills -tarinassa lontooolainen kitaristi menee kesäksi sisarensa Maggien luo Malverniin. Maggie-sisko pitää miehensä Geoffin kanssa kesäkahvilaa. Kitaristiveli ei vaikuta työnsankarilta, hän välttelee kahvilan aamuja, silloin on paljon asiakkaita, muutenkin hän huinii ulkosalla. Kitaristi tutustuu vanhempaan sveitsiläiseen muusikkopariskuntaan Tiloon ja Sonjaan, jotka ovat elättäneet itsensä soittamalla eri paikoissa. Perhe-elämässä ei mene hyvin. Pariskunnan poika ei halua pitää yhteyttä ja omatkin rivit rakoilevat, pari mahdolisesti eroaa. Kitaristi haaveilee urasta omalla bändillä ja omilla biiseillä, mikö minusta ei varmaankaan onnistu.

Sellisti päättää teoksen. Tarinassa katusoittaja havaitsee Tiborin, sellistin, jonka hän tunsi vuosia sitten. Tibor oli tuolloin saanut vanhemmasta naisesta sellonopettajan, opettajan, joka ei koskaan itse soittanut koulutussessioissa. Tämäkin tarina kertoo lopulta naissellonopettajan omasta äidin ohjelmoimasta sellistin urasta, joka loppui jo yksitoistavuotiaana, ja nyt 41-vuotiaan naisen uudelleen avioitumiskuvioista.

Tarinoissa on mitäänsanomaton minäkertoja, joka lopulta tarkkailee muiden elämää, ja kirjaa ylös toisten pettymyksiä. Tarkastellaan haaveita, jotka ovat ehkä lyhyellä tähtäimellä toteutuneet, mutta pidemmällä tähtäimellä  ura ei olekaan kantanut, avioliittojenkin eväät on syöty ja lähtökiihdytyksen jälkeen kaikki on umpisolmussa.

Ishiguron tekstiä lukee kyllä mielellään, nämä tarinat kertovat tosiaan muusikkoihmisten haaveista ja niiden lopullisesta lässähdyksestä. Minusta kirja oli loppuun asti  luettuna lievä lässähdys. Omin kylläkin puhekieleeni Helene Bützowin loistavasta käännöksestä termin ruikuttajien ruhtinas, ajattelin muotoilla termin rutisijoiden ruhtinaaksi.

*****
Japanissa syntynyt Englannissa asunut Kazuo Ishiguro (s. 8.11.1954) voitti vuoden 2017 Nobelin kirjallisuuden palkinnon. Hänen teoksiaan on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa, ja niitä on paljon myös blogattu. Kommenteista voi päätellä, että kirjojen ja tarinoiden ystävät ovat ottaneet Ishiguron palkinnon vastaan ilolla. Kazuo Ishiguron romaanit ovat loistavia, bloggaan niistä kunhan ennätän.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Juhani Peltonen: Elmo



Juhani Peltonen: Elmo, 1978, WSOY, luettu Suomen kansalliskirjaston e-kirjana.

Kirjailija Juhani Peltonen (1941- 1998) kirjoitti radioselostuksia parodioivan radiokuunnelman Elmo - urheilija (1977) sekä myöhemmin  Elmo - muu maailma (1978), ne ovat kuunneltavissa Ylen elävässä arkistossa TÄÄLLÄ

Elmo on uskomaton urheilija, mutta hauskinta kuunnelmassa ovat urheiluselostajat ylipääselostaja Immo (Kauko Helovirta), sekä pääselostaja Lyly (Jarno Hiilloskorpi), Elmona esiintyy kuunnelmassa Ossi Ahlapuro, Aliisana Saara Pakkasvirta.

Suomi 101-kirjaa on valinnut tämän idean pohjalta Juhani Peltosen kirjoittaman romaanin Elmo, jossa pääpaino ei olekaan radioselostuksissa, vaikka niitäkin kirjassa on, vaan Elmon elämänkaaressa. 

Elmo syntyi Kainalniemellä. Kastajaisissa pappi oli juovuksissa, ja aiottu nimi Tapio muuttui muotoon Tappio, joten päädyttiin Elmoon. Elmolla on kaksi aikuista ulkomailla naimisissa olevaa sisarta, ja Elmokin lähtee 15-vuotiaana merille. Hän jättää kirjeen ja sormuksen Aliisa Maastolalle, johon on ihastunut. Tarinan myöhemmässä vaiheessa he menevät naimisiin, ja matkustelevat, mutta asiaan liittyy tragediaa.

Elmo on minusta pyrkimyksissään yksin. Oltuaan neljä vuotta merillä hän osallistuu Romaniassa juoksukilpailuihin, joissa on voitokas. Elmon varsinainen läpimurto tapahtuu Andien talvikisoissa, missä Elmo voittaa roppakaupalla kultamitaleja. Suomi saavuttaa ensimmäisen kultamitalin syöksylaskusta, Elmo tuo kultaa myös paljon selostetusta 50 km hiihdosta, vaikka "kymmenen kilometrin kohdalla johti Nepalin Karakatawandu, kertakaikkinen yllätyssijakoitsija. Toisena nuo kolme ruotsalaista. Sitten Endre Kiss Unkarista. Ja Elmo vasta kahdentenatoista.  -Tämä oli vähän takaiskuinen tieto. Tosin Elmo on kuulemma valvonut koko viime yön: hän on päättänyt ottaa myös kaunoluisteluun". Elmo oli treenannut pakollisia kuvioita ja hyppyjä koko yön ja saavuttikin myöhemmin kaunoluistelusta kultaa ja myös pikaluistelusta. Elmon voimin voitetaan myös jääkiekkoturnaus. Elmo on pasifisti, joten Maamme - laulua eikä Porilaisten marssia soiteta. Elmo syö pemmikaania (intiaaneilta peräisin oleva kaloripitoinen säilyvä ruoka) ja omenoita sekä juo rommia.

Kesälajit ovat vuorossa Derwangan jättiläiskisoissa. Siteeratuin on 100 metsrin juoksu, jossa Elmo saavuttaa kultaa, ja maailmanennätyksen kaaduttuaankin, aikansa oli 9.72, Endre Kiss on toisena. Endre Kiss ystävystyy Elmon kanssa, ja heillä on omat kosteat seikkailut kisojen aikana. Endre Kiss johtaa keihäsfinaalia tuloksellaan 98,16, kun Elmo on repäissyt vain 88,08.Viimeisellään Immon ja Lylyn selostaessa Elmo tempaisee kultaa tuloksella 109,70 m. Sitten Kiss ja Elmo juoksevat kympin, ja Elmo voittaa ennen Endre Kissiä. Seipäässä Elmo ylittää 6 metriä, ja pituudessa 10,13 m. Elmo voittaa myös kerroshypyt ja pyöräilyn. Elmo ottaa urheilun rennosti ja piiputtelee usein suorituksen aikana. Kisoista takaisin tulo on vaikeampaa, ja Elmo piilottelee, mutta lähtee Aliisansa kanssa ulkomaille. Aliisa palaa kotimaahan synnytyspuuhiin ...

Minusta Elmo-kuunnelmat ovat hyvin hauskoja ja oivaa parodiaa. Kirja on minusta osin väkisin väännetty, Elmo lopettaa Perustuslaillisen puolueen, Suomen maaseudun puolueen ja Kristillisen liiton. Kirjassa ei sanota miksi, eikä sitä, mikä puolueita yhdistää, mutta nämä olivat ne puolueet, jotka olivat 1978 presidentin valitsijamiesvaalissa Kekkosta vastaan! SKYP oli myös UKK:n vastustaja, mutta  ei saanut yhtään valisijamiestä ja SMP:stä loikanneiden puolue hävisi pian puoluekartalta. (kuten ehkä tulevat Siniset?)

Kirjan jutut ovat hieman korneja: "Se on makuasia sanoi koira kun muniaan nuoli". Sama pätee myös tähän kirjaan, se on makuasia, minusta kirjaelmo ei yllä riman yli, vaikka kuunnelmat ovat hauskoja, lopetus on minusta liian melodramaattinen ja surullinen.

Elmo on suomalainen sankari, johon tutustuu parhaiten Ylen elävän arkiston kuunnelmissa TÄÄLLÄ.  Elmo-kirja on huono verrattuna hauskoihin kuunnelmiin, joiden pääpaino on oikeasti selostajissa ja kansan urheiluhulluudessa (pidän itse urheiluselostuksista ja urheilun seuraamisesta), kuunnelmissa on tärkeää suomalaisen voitto,  ei Elmo itsessään, ja minusta väärin valita Elmo 101:n parhaimman kirjan joukkoon. Ihmetyttää lisäksi kuunnelmista tehdyn kirjan valinta listalle juuri vuonna 1978, jolloin Märta Tikkasen teos Århundradets kärlekssaga julkaistiin.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Eyvind Johnson: Rantojen tyrskyt


Eyvind Johnson: Rantojen tyrskyt, Strändernas svall 1946, suomentanut Katri Ingman, WSOY 1976, sivumäärä 417.

Eyvind Johnsonin Rantojen tyrskyt on nykyaikaistettu Odysseia-saaga ja aaltojen pärskiessä rantakallioihin Odysseus on jumissa saarella. "Hän kuuli jälleen rantatyrskyt, käheät lokkien huudot, tiirojen". s.9 ""Nyt hän kuuli jälleen selvästi rantaan murtuvat tyrskyt" s.12.  Odysseuksella  on raskaita ajatuksia, hän on nymfi Kalypson vankina. Odysseus kylläkin vierailee hänen sängyssään, mutta miettii ajan kulumista ja poikaansa Telemakhosta.

Teoksessa ei selvitetä kovinkaan tarkkaan henkilöiden historiaa, joten Rantojen tyrskyt -teoksen lukemisessa on tunnettava alkuperäinen saaga varsin perinpohjaisesti. Rantojen tyrskyissä on toisenlainen tunnelma, hyvin apea, olettaisin sen johtuvan toisesta maailmansodasta, joka oli juuri päättynyt.

Odysseus seuraa tyrskyjä ja odottaa. Toisaalla Odysseuksen vaimo Penelope on kilpakosijoiden piirittämä. Eurykleia, Odysseuksen imettäjä, on Penelopen tukena, mutta Dolioksen tytär Melantho pitää Penelopea rupsahtaneena, ja ikäähän Penelopella on yli neljäkymmentä (nykyisin nainen on nuori vielä kuusikymppisenä). Telemakhos on 22-vuotias, häntä opettaa Laertes, Odysseuksen isä. Telemakhos on vielä hintelä, mutta on miehistymässä.

Teoksen luvut tarkastelevat vuorollaan Odysseusta, Penelopea ja Telemakhosta, ja erittelevät heidän ajatuksiaan, jotka ovat myös haparoivia ja apeita. Teoksen  hienous tai joidenkin mielestä  erikoisuus on siinä, että tilannetta tarkastellaan nykyisen mittapuun mukaan ja henkilöiden ikääntymiseen, esimerkiksi hampaiden lähtemiseen kiinnitetään huomiota. Odysseus on epävarma, eikä hän halua palata. Hän karkeloi Kalypson kanssa. Hermes tulee sanansaattajaksi, ja saa Odysseuksen lähtemään, ja Kalypson päästämään Odysseuksen lähtemään. Kalypso antaisi Odysseukselle kuolemattomuuden, jos tämä jäisi saarelle, eli tähän kuolevaisuuteen Eyvind Johnson on porautunut ikääntymisen tarkastelulla. Samalla Odysseus pohtii Telemakhoksen varttumista. Samaan epävarmuuteen liittyy Odysseuksen käynti kuolleen äitinsä Antiklean luona. Odysseus joutuu vielä haveriin, jonka jälkeen Nausikaa ottaa hänet vastaan. Odysseuksen kertomat tarinat Eyvind Johnson kuittaa varsin lyhyesti.

Penelope pelaa aikaa kilpakosijoita vastaan Ithakalla. Kilpakosijat ovat todellinen maanvaiva, heitä on peräti 108 ja he tyydyttävät tarpeitaan naisten kanssa, ja Melantholla on suhde ainakin Antinoosin, ja mahdollisesti Eurymakhoksen kanssa. Melanthon vatsa on alkanut pyöristyä.  Penelopea ahdistellaan jatkuvasti. Teos antaa ymmärtää, että vain viimeisen vuoden aikana Penelopen reidet ovat pysyneet kiinni. Penelope joutuu yhdessä emäntänsä Eurykleian kanssa ruokkimaan kilpakosijat ja oman satahenkisen palveluväkensä. Karja alkaa loppua jatkuvan mässäilyn vuoksi. Penelope käy kauppaa, villalla, langalla, ja kankailla, ja kartuttaa karjavaroja, ja juuri kehräämöön ja kutomoon linkitetään Penelopen kankaanteko. Hänhän lupaa valita vasta kun kangas on valmiiksi tehty.

Kirjassa kilpakosijat ovat perustaneet puolueen, joka on Edistyspuolue. Sen mukaan edistys on orjuuden säilyttämistä ja militarismia. Kosijat nauravat Telemakhoksen "ulos", ja hengenvaarassa Telemakhos lähtee retkilleen. Johnson seuraa juoneltaan Odysseiaa, eli isä ja poika tapaavat, ja tutustuvat, ja Odysseus palaa kotiinsa aluksi tuntemattomana, ja henkilöllisyys selviää jousen jännityksessä ja ampumisessa, samalla kilpakosijat tapetaan. Myös pääportot tapetaan, Melantho synnyttää aviottoman lapsen, hänen kohtalonsa voi tulkita eri tavoin, muuttaako Manalaan lapsensa kanssa, vai karkotetaanko vain saarelta.

Eyvind Johnsonin Rantojen tyrskyt on upea ja apea nykyaikaistettu Odysseia, johon on liitetty tunteet, seksuaalisuus, ikääntyminen ja epäröinti, jopa masentuneisuus. Jumalat esitetään tympeässä valossa, sodan tarkoitus kyseenalaistetaan, samoin puhutaan sodassa vihollislasten tappamisesta. Tämä on inhimillinen ja pasifistinen teos.

*****
Ruotsalainen Eyvind Johnson (1900 - 1976) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon yhdessä toisen ruotsalaisen Harry Martinsonin kanssa vuonna 1974.  Vaikka voittajat ovat maanmiehiä, kovin erilaisia he ovat tyyliltään ja aihevalinnaltaan. Martinsonin kuuluisin teos on loistava runoteos Aniara.

Nobelisti Eyvind Johnsonin ristimänimi on ruotsalaisen wikipedian mukaan Olof  Edvin Verner Johnson. Eyvind Johnsonin kirjasta Tulta ja ruusuja bloggaus on TÄÄLLÄ.

Vaimoni löysi tämän kirjan kierrätyskirjahyllyltä, kirjaa ei ole luettu ja se on ollut kallis kirja, ja siis hyvä. Luvun 20 nimi teoksessa on Pölykaste, vaikka sen kuuluisi olla Polykaste, joka oli siis legendan mukaan Nestorin nuorin tytär, jonka Telemakhos tapasi. Telemakhos on teoksen aikana "naisen kanssa" ainakin Melanthon kanssa. Polykaste kylvettää Telemakhoksen, ja tämän jälkeen Nestor uhraa hiehon, joka käristetään ja syödään. Telemakhos varmasti löysi kumppanin, mahdollisesti Nausikaan.

Homeros ehkä kokosi teosparin Ilias ja Odysseia. Eepokset ovat syntyneet viimeistään 700 eKr, jolloin Homeros eli. Homeros oli sokea runonlausuja tai -laulaja. Se, kirjoittiko Homeros eepokset itse, on epäselvää, mutta ne kertovat ajasta noin 1600 - 1200 eKr. Ilias -eepoksesta olen blogannut täällä, se kertoo kymmenvuotisen sodan loppuvaiheesta ja koostuu kahdestakymmenestäneljästä runomittaisesta laulusta, jotka Otto Manninen on kääntänyt runomitassa suomeksi.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kirjan ja Ruusun päivän kirjojen arvonta


Jokken kirjanurkka arpoo kuvan kirjat rekisteröityneiden lukijoiden kommenttien kesken.

Arvottavat kirjat:
2017: Roope Lipasti ja Karoliina Korhonen: Elovena-tyttö, suomalaisuuden käsikirja suomalaisille
Arvonnassa on mukana ainakin Marja-Liisa, Elise H. ja Deekoo, Vilhelmiina Viuhiina, Rivitaloasukas, Tanja sekä LeeMar. Tarkastan tilanteen 31.10

2014: Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito
Arvonnassa on mukana ainakin Marja-Liisa, Elise H. ja Deekoo, Vilhelmiina Viuhiina, Mai Laakso, Tanja sekä LeeMar. Tarkastan tilanteen 31.10

Arvonta siis päättyy vasta 31.10.2017 klo 24, arvon voittajat, ilmoitan  voittajat bloggauksessa 3.11.2017.

Marina Tsvetajeva: Piru ja muita kertomuksia



Marina Tsvetajeva: Piru ja muita kertomuksia, suomentanut Elina Kahla, Like 2013, sivumäärä 255.

Kokoomateoksessa on kerrottu venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan elämän vaiheista, joista alempana enemmän. Kirjan tarinat ovat julkaistu runoilijan emigranttiaikana Lännessä.

Kokoelman ensimmäinen ja pisin juttu on Piru. Marina on kertomuksen mukaan ollut älykäs lapsi, mutta myös herkkä. Hän on kuvitellut Pirun asuvan isosiskonsa vuoteella, ja se on vartioinut kirjahyllyä. Marina on pienenä virittynyt kirjan nimistä kuten Kuolleista sieluista, joka on Gogolin teos, mihin kirjaan ei kuitenkaan liity yliluonnollisuutta vaan huijaus. Marina on nähnyt pahoja unia hukkuneista, ja nähnyt pirun korttipakan pataässässä, ja silloin pelattiin Mustaa Pekkaa normaalilla korttipakalla, ja Musta Pekka oli Patajätkä. Yksin ollessa, mieli mustana "painaudun otsa vasten alinta ikkunaruudun neliötä, pidätellyt kyyneleet polttelevat silmissä, kunnes lopulta lasken katseeni ja annan kyynelten tulla .. ikkunalasin välissä pumpulin peittämällä laudalla vihertävässä lasissa, aivan kuin pirtussa! - hyppelehtii kokonainen parvi pikkuruisia harmaita, pelottavan hilpeitä pajunkissoja sarvineen ja koipineen muuttaen koko ikkunalasin pirun palmusunnuntaipulloksi." s. 17. Marina on kokenut hyvän ja pahan hyvin herkästi ja kokonaisvaltaisesti.

Kirja sisältää nimijutun lisäksi yhdeksän lyhyempää tarinaa, niiden juonia kertomalla ei saa teoksesta oikeaa kuvaa, sillä teoksen kiehtovuus on tekstissä, kuvitelmissa ja ajatuksissa, ei tapahtumissa itsessään.

****
Marina Ivanovna Tsvetajeva (26.9.1892 - 31.8.1941) oli venäläinen runoilija, jonka syntymästä on tänään 125 vuotta.

Marina Tsvetajevan vaiheita käsitellään myös Riikka Pelon Finlandialla palkitussa romaanissa Jokapäiväinen elämä. Silloisen (juliaaninen) kalenterin aikaan Marina syntyi lokakuussa.

Marina Tsvetajevan isä oli professori Ivan Tsvetajev  ja äiti Maria Meyn. Marina kävi ranskankielistä sisäoppilaitosta Sveitsissä, myöhemmin kimnaasia Venäjällä. Marina avioitui vuonna 1912 Sergei Efronin kanssa. Vallankumouksen jälkeen Marina perheineen siirtyi länteen, lopulta Ranskaan. Perhe hajosi, mutta kaikki lopulta palasivat Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodasta selvisi vain perheen tytär Alja. Marina kuoli oman käden kautta.